Vihertää

Kevät tuo toivoa elämään. Corona-aika on vetänyt monen mielen matalaksi ja välillä minutkin valtaa uskonpuute tulevaan ja parempaan. Onneksi toivottomuuden tunteet ryöpsähtävät suhtharvoin ja häviävät sitten taas aika nopsaa. Järki voittaa ja ymmärtää, että ei itsellä ole mitään hätää – vähän tylsää vaan. Eikä oikeestaan ois niin tylsääkään, jollei päästäisi itseään sellaiseen ryhtymisrajoitteisuuden tilaan. Voishan tässä touhuta aika paljon kaikkea, vaikka suunnitellut jutut peruuntuivatkin/siirtyivätkin. Tiedän nimittäin jo nyt, että sitten kun normielämä taas alkaa ja tapahtumia, matkoja ym. alkaa kertyä, minua tulee harmittamaan, etten käyttänyt tätä aikaa hyväkseni paremmin. Ihminen on….

Mutta siis, aloitin toteamalla kevään tuovan toivoa. Se on kyllä totta ainakin minun osaltani . ”Karanteenista” huolimatta käväisimme landella tsekkaamassa, missä kunnossa mökki on. Siellähän se pönöttää kukkulalla järven rannalla. Piha odottaa haravointia ja muutenkin paikkaa vois alkaa laittaa kesäkuntoon. Kartoitin vähän, mitä ulkokasveja sinne voisi hankkia ja mitä kaikkea muuta siellä tarttis tehdä. Kunhan tässä vähän vielä lämpenee, niin tulemme viettämään siellä enemmän aikaa.

Landella hiffasin, että luonto on todella alkanut herätä, joihinkin puihin oli tullut jo silmuja ja muutama pikkukukkanen pilkisti värikkäästi metsikön ja pihanurtsin reunamilla. Näinpä vielä muutaman sinivuokonkin. Luonto herää totta tosiaan.

Keväisin herään aina tarkkailemaan omaa kehoani vähän paremmin. Varsinkin tänä keväänä olen lipsuillut aika lailla esimerkiksi ruokavalion suhteen. Kerroin aikaisemmin, että olen lopettanut lihansyönnin, mutta tämä muutos ei vielä ole taannut terveellistä ruokavaliota. Tai oikeastaan itse perusruokavalio ei ole ollut kovinkään pöhkö, mutta ne välipalat ja napostelut. Apua, miten vaikeeta on luopua sokerista, väärästä rasvasta tai muusta sellaisesta. Tässä ”karanteenimummon” sohvaelämässä on ollut niin helppoa pistää suuhun muutama ylimääräinen pikkuleipä, pulla, nami ja jäde. Ja kun normaali arkiliikunta on vähentynyt, niin kyllähän se sitten vyötärössä ja housunnapeissa tuntuu.

Nyt olen siis skarpannut; kaivoin blenderin esiin ja täytin varastot hedelmillä, vihanneksilla, raejuustolla ynnä muilla kevätruokavalioon sopivilla aineksilla. Olen menneen viikon ajan valmistanut itselleni ihania vihersmoothieita välipalaksi, enkä ole lainkaan syönyt noita aiemmin luettelemiani herkkuja. Aluksi minun oli vaikea vastustaa esim. Ekin iltapäiväpullakahveja (!), mutta nopeasti sitä taas tottuu. Nyt ei enää tee ollenkaan vaikeaa olla puhtaammalla linjalla.

Ei tässä muuta – vihreämpää ja virkeämpää kevättä kohti!