Hoitoviikko

Tämä viikko on ollut varsinainen hoitoviikko. Olen hoitanut sekä ystävyyssuhteita että ulkoista olemustani . Pidän molempia hoitokategorioita tärkeinä, mutta sanon jo nyt, että jos pitäisi valita, niin valitsisin ehdottomasti ystävyyssuhteet. Kuitenkin, jos mitenkään on mahdollista, niin suosittelen kaikille myös ulkoisen olemuksen hoitamista. Vaikka kyseessä on äkkiseltään ajateltuna jokseenkin turhamaiset hoidot, niin ainakin minä koen vaikutuksen myös sisäisesti. Hoidoissa rentoudun ja rauhoitun, saan jopa otettua päiväunet välillä. Ja mikä sen piristävämpää, kuin nähdä peilistä pikkuisen huolitempi kokonaisuus. Noniin siis;  maanantaina oli kasvohoito, tiistaina kynsihuolto ja keskiviikkona oli vuorossa ripsihuolto.

”Kauneushoitojen” lisäksi olen pitänyt huolta ystävyyssuhteista tavallistakin enemmän. Heti maanantaina tapasin hyviä Friskis&Svettis-ystäviä pizzan ja skumpan merkeissä, keskiviikkona oli G5-tapaaminen samoin illallisen ja skumpan merkeissä. G5:hän on se leidijengi, joka on tapaillut säännöllisesti n. joka toinen kuukausi lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Aiemmin illat vaihtuivat leikiten yöksi ja päättyivät muutenkin vähän missä ja miten sattui. Nykyään käyttäydymme maltillisemmin ja kokoonnumme toistemme luo päivittämään kuulumisia ja nauttimaan kulloisenkin emännän (tai Stockan herkun) valmistamista illallisista.

Eilen oli vuorossa G3-treffit. Meidän kolmen kopla on tuntenut toisensa vuodesta 1963 eli vähän yli 55 vuotta! Aloitimme Ykkösluokan (josta kerroin aiemmassa postauksessa) kaikki samaan aikaan. Triomme – Leila, Ani ja minä – aloitimme säännölliset lounastreffit muutamia vuosia sitten. Useimmiten tapaamme toistemme luona ja minäkin olen saanut kokattua jonkinlaisen aterian. Eilen olikin minun emännöintivuoroni ja tarjosin Kotikokista löytämäni ravunpyrstö-halloumi-pastan. Ja hei, se onnistui!  Jälkiruokaa en viitsinyt valmistaa, vaan hain kinuski-pähkinäkakun Gateausta.

Allaolevissa kuvissa eilisen tunnelmia ja tietty myös päivän outfit.

Vakosamettihousut: Other Stories, laamapaita: Odd Molly, kimono:Gustav/Dots, nilkkurit: Minna Parikka

Hummeria, leffaa ja lisää aurinkoa

Meillä on ollut amerikantädin luona käyntien yhteydessä aina tapana nauttia yhteinen hummeriateria. Aiempina vuosina Leila valmisti ihanan lobsteripäivällisen itse, nykyisin meidät suomenvieraat viedään Red Lobster -ravintolaan. Eilen oli sen herkuttelutilaisuuden aika. Annoksiin kuuluu aina ihan mieletön leipä ja ruokaisa salaatti, joko farmers tai ceasar. Minä otin kuvassa olevan farmarin salaatin. Otimme pääruoka-annoksiin ihanan Mainen (!) hummerin kuorrutetun pyrstön lisäksi erilaisia ravunpyrstöjä, lohta ja kampasimpukoita.

IMG_9238

IMG_9259

IMG_9236

IMG_9263

IMG_9262

IMG_9231

Ennen Red Lobsteria kävimme Leilan ja hänen ystävättärensä Arjan kanssa päiväleffassa. Täällä lähistöllä on sangen perinteinen pieni leffateatteri, jossa aina perjantaisin klo 13 näytetään foreign films. Ulkomaalaisilla leffoilla tarkoitetaan tässä tietenkin muita kuin USA:laisia tuotantoja. Niitä ovat siis sellaiset leffat, jotka myös saavat kilpailla Oscareissa ulkomaalaisten leffojen sarjassa. Yleisö ei ole aina kovinkaan perillä esitettävistä teoksista ja siksi on vallan mainiota, että paikalla on asiantuntija, joka esittelee elokuvan ennen näytöstä. Näytöksen jälkeen elokuvaa avataan lisää ja yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä. Eilen ohjelmassa oli norjalais-pakistanilainen leffa Hva vil folk si (2017, Mitä meistä puhutaan, What Will  People Say). Iram Haqin käsikirjoittama ja ohjaama omakohtaisiin kokemuksiin perustuva leffa oli syvän koskettava ja ajatuksia herättävä kertomus kahden kulttuurin ristiriidassa elävästa nuoresta Nisha-tytöstä. Suosittelen!

Ja sitten hyvän päivän päätteeksi aurinkoa ja taas aurinkoa. Mekko on vanha Nu:n helppo hellemekko.

IMG_9226

IMG_9252fullsizeoutput_109f