Elossa!

Olen elossa, ei huolta! Stadinainen on vihdoin herännyt talviunilta – tai oikeastaan en minä millään unilla ole loikoillutkaan, sen sijaan olen opiskellut ihan hullun maanisesti – lähes 24/7!

Taisin aiemmin kertoa, että olen aloittanut, tai oikeammin jatkanut, valokuvauksen opiskelua. Aloin siis syksyllä täyspäiväiset valokuvauksen opiskelut HEO-opistossa. HEOn ohella olen osallistunut kymmeniin valokuvauksen ja valokuvataiteen workshopeihin ja kursseihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Olen siis kohdistanut lähes kaiken mahdollisen energiani tähän uudelleen syttyneeseen intohimooni. Olinhan minä ihan kelvollinen kuvaaja jo aiemminkin (vai olinko?), mutta nyt päätin ottaa homman kunnolla haltuun. Niinhän se sitten on, että tieto lisää tiedonjanoa ja tiedän, että en koskaan tule olemaan valmis. Mutta ei se mitään, sillä rakastan tätä oppimisprosessia! Tämän vuoden aikana olen – teknisen osaamisen lisäksi – kehittänyt omaa ilmaisuani, etsinyt, ja ehkä jopa osaksi löytänytkin, oman kuvakieleni. Matka jatkuu, minulla on edelleen meneillään ja tulossa useampi workshop – olen ihan intona!

Muilla elämän osa-alueilla menee myös ihan kivasti, vaikka esim. kuntoiluun ei ole ollut ihan tarpeeksi aikaa. Syksyllä murtui myös vasen ranteeni ( valokuvaustouhussa!?) ja sekin on vaikuttanut treenaamiseen, enkä esim. ole voinut ohjata, enkä muutenkaan harrastaa, rankempia voimatreenejä samalla mitalla, kuin olisin halunnut. Toisaalta, vamman johdosta jouduin puntaroimaan muita fyysisen aktiviteetin vaihtoehtoja ja löysin vesiliikunnan uudestaan. Pidin aiemmin vesijumppaa aika lällynä treeninä, mutta nyt olen huomannut, että se on todella tehokasta, jos tekee tosissaan. Ja minähän teen!

Onhan tässä kaikkea muutakin ollut, ei kuitenkaan mitään mullistavaa. Olen päättänyt aktivoitua tällä palstalla taas, joten jatkoa seuraa.

Puss och kram

Ripsu

Kipsattu :/

Heipparallaa!

Täällä istun koneen äärellä ja yritän saada kirjoitettua edes muutaman rivin. Kaksikätinen toiminta takkuaa nyt toden teolla sillä mursin ranteeni muutama päivä sitten! Liian holtittoman kiipeilyn seurauksena tipahdin mullin mallin alas ikkunalaudalta ja jätin vasemman käsivarteni alleni. Kuului raksahdus ja sen jälkeen taju sitten olikin lähteä kammottavan kivun johdosta. Ei auttanut muuta kuin mennä Mehiläiseen sillä seurauksella, että nyt vasen käsivarsi on saanut kauniin punaisen kipsin tuekseen.

Edellisessä postauksessa kerroin alkaneeni tutkia valokuvausta aika tosissani. Viimeiset viikot ovatkin kuluneet vauhdilla tämän uudesti syttyneen intohimoni parissa. Kipsin takia tilanne saa nyt vähän rauhoittua, vaikka kyllähän kuvaus onnistuu myös yksikätisesti – tosin hieman takerrellen.

Ennen kipsiinmenoa käväisin Crazyssä tekemässä koulua varten pienen ryhmäkuvaharjoituksen. Minulla oli onnea mukana – paikalla oli pari iloista ja valokuvauksellista asiakasta Ulvilasta, jotka suostuivat poseeraamaan yhdessä uuden Crazyttaren, Sirpan, kanssa. Putiikin upeat keinoturkit niskaan vaan ja ryhmäkuvat syntyivät melkein itsestään. Niin, enkä ole käsitellyt näitä leidejä ollenkaan missään photoshopissa!

ps. tarviinkohan ton pinkin nutun 🤔?

Hyvää syksyistä viikonloppua, palaan kyllä tänne linjoille vähän tiuhempaan, lupaan sen!

Kuvakuume

Tuntuu kuin jokainen postaus viime kuukausien aikana olisi sisältänyt voivotteluita siitä, etten ole ehtinyt/saanut aikaan kirjoittaa tänne rakkaaseen päiväkirjaani mitään. Minkäs mahtaa, ihminen on mikä ihminen on, ts. laiska ja saamaton. Vitsivitsi – en ole ollut kumpaakaan, vaan minusta on tullut koululainen (taas!).

Joo, luet oikein; olen aloittanut valokuvauksen totisesti totisimman oppimisen. Kuten blogista on kaikkien yhdeksän vuoden ajan voinut aistia, on valokuvaamisessani ollut ehkä parantamisen varaa. Nyt siihen tulee viimeinkin muutos, sen olen päättänyt.

Olenhan tietty aina välillä käynyt kursseja ja tsiigaillut tutoriaaleja netistä ja yrittänyt kehittyä, mutta aina jossain vaiheessa järkkärini valintanappula on luiskahtanut jonnekkin puoli- tai täysiautomaattimodeen. Mutta ei enää! Nyt olen tunnollisesti käyttänyt vain manual-modea jopa niissä tilanteissa, joissa ainakin puoliautomaatin hyödyntäminen olisi ollut järkevämpää. Haluan nyt saada taottua päähäni kaikki valotukseen ym. säätelyyn liittyvät kikat ja siksi nappula pysyy tiukasti M-modessa. Haluan myös löytää uinumassa olleen luovuuteni ja oman kuvakieleni.

Opiskelen siis  valokuvausta mm. HEO-opistossa Kalliossa. Täysipäiväinen koulutus kestää kevääseen asti. Eiköhän siinä ajassa jo hommat ala istua edes vähän napakammin tässäkin selkärangassa. Lisäksi käyn kaikenmoisia muita kursseja ja workshopeja sekä Suomessa että ulkomailla. Minut tuntevat tietävät ihan hyvin, että kun johonkin hurahdan, hurahdan kunnolla. Nyt hurahduksen kohde on siis valokuvaus.

Edellisessä postauksessa kerron ihanasta valokuvauskurssista Tukholman Fotografiskassa ja nyt sitten viime viikon vietin Kataloniassa viikon pituisella kuvauskurssilla. Eli vaikka olenkin koulussa, en kuitenkaan aio antaa koulunkäynnin olla esteenä jo aiemmin suunnittelemilleni reissuille. Seuraava reissu on Pariisiin ja Normandiaan. Kyseessä on Friskiksen treenireissu, meitä on toistakymmentä toimijaa, jotka lennähtävät juhlistamaan Pariisin Friskiksen 35 -vuotisjuhlaa. Viikonlopun aikana ehdimme juhlia ja treenata sekä Pariisissa että Normandiassa. Kuvareportaasi tulee takuulla sieltäkin.

Tiedättekö – on ihanaa olla tällaisessa hurmiossa, mikään ei ole niin upeeta, kuin tunne siitä, että oivaltaa joka päivä jotain uutta. No, sen olen ainakin oivaltanut, että tieto lisää tuskaa! Mitä enemmän valokuvauksesta opin, sitä selvemmin tajuan, että en osaa vielä kuin murto-osan kaikesta tähän liittyvästä.

Laitan tähän postaukseen nyt ensimmäisen kuvan Katalonian reissulta, vassoguu!

6Ripsu1