Älä sekoa!

Hyvähän meikämandariinin on täällä sosiaalisessa isolaatiossa olla; ei ole lapsia tai nuorisoa kotona, joita täytyy hoitaa, joiden koulunkäyntiä pitäisi tukea, joille antaa läheisyyttä, rakkautta, huomiota ja ruokaa. Ei ole oikeita etätöitä eikä iäkkäitä vanhempia elossa, joiden puolesta hätäilisi ja hermoilisi ja, joita haluaisi auttaa. Mikäs tässä on sohvalla pulskistuessa ja – energiasätkyn iskiessä – puuhastella lojuvien dokumenttikasojen seassa tai muiden kodin rästitehtävien parissa. Voin myös lähteä landelle, se kun sijaitsee täällä Uudenmaan rajojen sisällä. Ihanaa on myös elellä laatuaika kivan miehen kanssa. Sitten on myös aivan mainiota pystyä valokuvaamaan niin paljon kuin vain ikinä haluaa. Katukuvaustakin voisi harrastaa – ja ehkä pitäisikin – ja dokumentoida tätä poikkeustilaa. Lisäksi kotonani on myös kaikenlaisia liikuntavälineitä ja painoja sikäli kun innostuisin vähän pumppailemaan. Eilen olin myös ulkona lenkillä, ekaa kertaa sataan vuoteen (sen tunnen nyt reisilihaksissani!). Kuntosalin laitoin hyllylle, sain niin paljon ohjeita ja varottavia kommentteja asiasta. En ihan vielä kuulu yli 7-kymppiseen riskiryhmään, niin silti täytyy olla varovainen. Mutta summa summarum; omalta osaltani ei siis todellakaan ole mitään valittamista.

Kaikesta edellämainitusta huolimatta eläydyn täysin sydämin heihin, etenkin juuri lapsiperheisiin, jotka tällä hetkellä kamppailevat noiden kaikenlaisten vaatimusten ja multitehtävien kanssa. Tyttäreni Lindan tilanteeseen esim. ei voi äitinä olla eläytymättä; eloisat ja nälkäiset teinit ovat kotona etäkoulussa ja hänellä itsellään on omat vaativat etätyöt, jotka edellyttäisivät rauhaa ja keskittymistä. Ymmärrän, että välillä tekis mieli repiä pelihousut. Yritän antaa rauhoittavaa etämyötätuntoa ja -tukea, mitä muutakaan oikein voin. Tässä on otettava päivä kerrallaan ja muistettava, että – vaikka sitä nyt onkin vaikea uskoa – aika menee hirveetä vauhtia, itse asiassa koko elämä menee niin kovaa vauhtia, että ihan huimaa. Kohta teinit lentävät kotoa ja itse on eläkkeellä ja ihmettelee, miten ihmeessä elämä voi olla näin lyhyt (terv. nimimerkki ”kokemusta on”). Yritetään nyt vaan tehdä juuri tästä päivästä niin hyvä kuin voidaan näissä olosuhteissa, ei tässä muuta oikein voi. Pää kylmänä, sydän lämpimänä, älä sekoa!

Alla aiemmin ottamani pari kuvaa, pitkäveteinen ja sekoava – olkoon nämä kuvat empatian osoitukseni kaikille, jotka näitä ilmiöitä kokevat.

Asu: jumpsuit by Katri Niskanen

Vegeherätys

Nytkö vasta? Joo, nyt vasta minusta on tullut kasvissyöjä. Aika outo juttu ehkä, sillä luulisi, että olisin oivaltanut asian aikaisemmin. Niinpä, olen tiennyt kasvisyöntiä puoltavat faktat, mutta olen pääosin torjunut ne. Tässä ei varmaankaan tarvitse alkaa luetella lihansyönnin jättämisen etuja eläimille, ihmisille ja luonnolle, kyllä kansa tietää!

Itselleni lopullinen sysäys vegeksi siirtymiseen tuli kuunnellessani ruotsalaisen eläinlääkärin, Lina Gustafssonin, teurastamoraporttia. Gustafsson työskenteli joitain kuukausia teurastamolla työtehtävänään kontrolloida, että teurastamoon tulevat eläimet ovat terveitä ja, että lakeja noudatetaan. Kirjassaan Rapport från ett slakteri Gustafsson kuvailee lainmukaisia, mutta kammottavia, tappotapoja. En mene yksityiskohtiin, mutta nämä kuvailut eläinten – tässä tapauksessa possujen – pelosta, ahdistuksista ja paniikista saivat minut voimaan todella huonosti. Sen jälkeen en ole lihaa suuhuni laittanut!

Ehkä tämä empaattisuus possuparkoja kohtaan tuntuu monesta hullulta, elämmehän näitä korona-aikoja ja muutenkin ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä ympäri maailmaa erilaisissa katastrofeissa; sodissa, nälänhädässä ja sairauksissa. Totta! Mutta se, että haluaisi jotenkin suojella eläimiä, ei ole pois meiltä ihmisiltä, uskoisin.

No, tämän postauksen tarkoitus ei ole sen kummemmin ottaa kantaa mitenkään ponnekkaasti minkään puolesta tai mitää vastaan erityisesti, kunhan vaan halusin tässä aikani kuluksi kertoa saaneeni vegeherätyksen. Omasta mielestäni myöhään on parempi kuin ei koskaan. Kaikki tehköön miten haluavat, mutta suosittelen silti tutustumaan edellä mainittuun rapsaan ja muutenkin funtsimaan lihansyönnin vähentämisen etuja.

Tässä teille loppukevennykseksi taannoin Tukholmassa hotellin käytävällä ottamani kuva. Kuva on tuotokseni aiemmissa postauksessani mainitseman Fotografiskan workshopin aikana.

Pusero: Rodebjer, housut Zara, kengät Minna Parikka
ps. ethän huomaa rikkinäisiä sukkiksia 🙂

Höpsö rokkaaja

Heippa täältä hiljaiselosta! Kuten kaikilla muillakin, on minunkin kalenterini yllättäen täynnä krukseja ja peruutuksia. Minkäs mahtaa, näinä aikoina on vaan puhallettava yhteen hiileen, oltava varovainen ja toteltava kaikkia ammattilaisten suosituksia. Monen muun tavoin minäkin yritän keksiä hyvää ajanvietettä täällä kotona. Nyt on todellakin aikaa kotiharrastuksiin, valokuvaamiseen ja arkistojen läpikäyntiin. Lisäksi olen saanut arvokasta yhteisaikaa muusikkomiehen kanssa – keikathan meni metsään siinä sitten saman tien.

Minulla on muutama omakuvataide -proggis meneillään, joten niitä pystyn tosiaan tekemään täällä kotistudiossa. Jokin aika sitten kuvasin itseni Ekin kitaran kanssa riehumassa. Todettakoon, että itse en osaa tuottaa yhtä ainoatakaan säveltä, enkä ole muutenkaan musikaalinen. Kuva on siis täysin lavastettu, mutta kuvastaa satunnaista himoani karjua ja kiljua ulos kaikki harmitus ja angsti. Kaikesta lavastelusta huolimattan; ylläni on ihan aito AinoHeinio-malliston mieletön nahkis, jonka ”sorruin” ostamaan muutama kuukausi sitten ja jonka haluan tässä teille näyttää. Rakastan tätä rotsia yli kaiken ja tulen aivan varmasti käyttämään upeutta kevään edetessä.

Voimia ja rakkautta kaikille!

Keikkareissu

Nyt tulee terkkuja Tukholmasta. Seurasin miehen mukana keikkareissulle pitkästä aikaa. Tai myönnettäköön, että nää laivat ja keikat on kyllä nyt vuosien varrella niin nähty, mutta minulle toimii hyvänä houkuttimena määränpää Tukholma. Saan ikäänkuin lyötyä monta kärpästä yhdellä iskulla; vähän lisäaikaa miehen kanssa, ihan ookoo laivaristeily ja sitten se paras – friskistreenit Stokiksessa. Ja luonnollisesti kiertely skandimuodin mekassa.

Tällä kertaa osallistuin Friskiksen skivstång-tunnille. Oli ihanaa! Sain tankattua endorfiinia niin, että jaksoin tehdä antoisan muotikartoitusrundin Öster- ja Norrmalmeilla. Minulla ei todellakaan ollut tarkoitus eikä tarve tehdä mitään hankintoja, mutta mitens sitten kävikään? Rakastuin NK:n skadimuotiosastolla tanskalaisen Baum und Pferdgartenin hehkuvaan villikseen. Tajusin, että tarvisinkin just sellaisen. Olen mieltynyt punaisen, oranssin ja pinkin yhdistelmiin ja tässä nutussa värit on yhdistetty kivasti. Ihastuin myös ylisuuriin hihoihin ja paksuun puuvillaneulontaan. Tämä neule tullaan takuulla näkemään päälläni tiuhaan tahtiin. Siis hyvin tyytyväinen!

Ihanaa viikonlopun jatkoa, kevät on ihan hollilla 🙂

Sininen kausi

Mitä yhteistä on Pablo Picassolla ja Stadinaisella? No, sininen kausi tietenkin!

Picasson sininen kausi ajoittui aivan 1900-luvun alkuvuosiin. Stadinaisen sininen kausi puolestaan ajoittui kuluvan viikon alkupäiviin. Muuta yhteistä meillä ei sitten taida ollakaan.

Vuosien 1901 – 04 aikana Picasso maalasi lukuisia sinisävyisiä ja melankolisia teoksia ja vaihe on yksi hänen tunnetuimmistaan. Kerrotaan Picasson surreen ystävänsä itsemurhaa ja tuolloin alkaneen tuottaa synkän melankolisia ja symbolistisia teoksia. Minun sininen kauteni sen sijaan tarkoittaa sitä, että olen viimepäivinä jostain syystä pukeutunut yltäpäältä sinisiin vaatteisiin. Ostinpa jopa uudet siniset avokkaatkin Red Shoesta. Saa nyt sitten nähdä, kauanko tämä sinisyysputki kestää – taustalta puskevat  myös ainaki pinkki, keltainen, punainen ja oranssi vaihe. Niin ja kirjava. Ja beige…

Picasson tapauksessa ajatellaan siis sinisen korostavan surumielisyyttä ja surkeutta, Stadinaisen tapauksessa surumielisyys onneksi ei juuri nyt  ole vahvin mielentila – päinvastoin! Olen levännyt ja rentoutunut onnistuneen Floridan matkan jäljiltä ja odottelen iloisenä tänään alkavaa laivareissua Tukholmaan.

Ei minullalla sitten muuta kerrottavaa nyt ollutkaan, alla todisteita sinisestä minusta.

Kuvat kännykälläni näpsi ystäväni Ulla.

Rotsi: Marella, paitapusero: Malene Birger, housut: Samsoe&Samsoe, nilkkurit: Minna Parikka, avokkaat: Red Shoe, kaulahuivi: Odd Molly

Pohjoismaiden kiertue

Terkkuja Oslosta ja Tukholmasta! Pari viimeistä viikkoa on viuhahtanut ohi lyhyiden kaupunkilomien merkeissä. Ensin lensimme Osloon muutamaksi päiväksi. En muistanutkaan, kuinka kiva kaupunki tämä Norjan kuninkaallinen pääkaupunki on. Majoituimme lähellä Karl Johan -katua, Kansallisteatterin päässä. Sijainti oli ihan paras! Hotellista oli vain muutama sata metriä rantaan, josta kivat näkymät Oslon vuonolle.

Emme olleet asettaneet mitään suuria ohjelmatavoitteita, vaan ajattelimme ottaa päivät vähän miten ne siinä itsestään muotoutuisivat. Ekin tytär asuu Norjassa, joten tietty vietettiin aikaa hänen kanssaan. Ruokailu on aina yksi tärkeimmistä ohjelmanumeroista meidän matkoillamme, niin nytkin. Kuinka ollakaan, molemmat ravintolaillalliset menivät italialaiseen tyyliin. Ensimmäiseksi illaksi olimme jo etukäteen varanneet pöydän minulle suositellusta Ruffino-ravintolasta. Ja hyvä olikin, sillä ravintola oli ihan täynnä, vaikka oli normi-tiistai-ilta. Voin hyvällä omalla tunnolla suositella tätä ristorantea muillekin. Aidon tuntuinen ja makuinen italialainen ruoka oli erinomaista, palvelu ystävällistä ja miljöö viihtyisä.

Toisena iltana saimmekin ilon syödä norjalaisesti Ekin tyttären isäntäperheen luona, mitäs muuta kuin norjalaista lohta eri muodoissaan! Viimeisenä iltana nautimme taas italialaista, tällä kertaa astuimme sisään ihan ilman ennakkotietoa ravintolaan nimeltä Prima Tila, ja ihan priimaa tarjosi tämäkin mesta.

Tukholman reissu olikin vaan päivä Tukholmassa -versio, ja ruokailut tapahtuivat laivalla. Ei valittamista, Vikinglinen ruokapalvelu on sangen hyvää! Stokiksessa kävin treenaamassa Friskiksessä ja kiertelin tutkimassa skandimuodin kevätmallistoja Söderillä ja keskustassa. Matkalta tarttui mukaan laivan Outletista alla esiintyvä SamsoeSamsoen ihana jumpperi; hinta 40 egee!!!

Oslon ja Stokiksen reissujen lisäksi olen ollut jonkun päivän taas kauppa-apulaisena Maranellossa. Se piristää aina, varsinkin kun alet alkavat olla loppusuoralla ja kevätuutta tulee lähes päivittäin.

Kauppa-apulaisena

Tämän viikon olen ollut töissä! Vaikka olenkin jo työeläkkeellä, niin hyppään silloin tällöin auttamaan kavereita Maranellossa. Nyt talvilomien aikaan pääsin keikalle koko viikoksi. Maranelloja on kaksi; päämyymälä on Kluuvissa ja Maranello2 sijaitsee Korkeavuorenkadulla. Olen paikkaillut vapaapäiviä molemmissa. Alen loppurysäyksen ohella putiikit ovat hiljalleen täyttymässä kevätuutuuksista ja asiakkaita on piisannut hienosti.

Tykkään ihan hirveesti olla hommissa näissä liikkeissä, tuotteet ovat hyviä ja niitä on kiva myydä. Tuttujen merkkien, kuten esim. Filippa K:n, Hunkydoryn, Ted Bakerin, Mosh Moshin ja Modstömin lisäksi valikoimiin on tullut muiden muassa Fila ja entisen jääkiekkoilija Ville Leinon perustama magea Billebeino.

Ainoa ”hankaluus” tässä kauppa-apulaisena toimimisessa on se, että usein kulutan palkkani jo ennenkuin se on tililleni ehtinyt kirjautua. Tällä kertaa mukaani alennusrekistä lähti Filippa K:n ihana ja sangen käyttökelpoinen musta bleiseri, jota olin itse asiassa hiplannut jo pitkään. Nyt sen hinta oli niin kohdillaan (-50%), että se oli pakko siitä ostaa mukaan. Lapsenlapsille, Lukelle ja Willelle, tuli ostettua Filan kevätmallistosta hyvät teepaidat.

Huomenna olen vielä Korkkarin Maranellossa ja tiistaina lähdemme miehen kanssa muitamaksi päiväksi city breakille Osloon. Siitä sit enemmän tulevalla viikolla.

Ensi yönä katsellaan Oscars-gaala, en malta odottaa!

Kauppa-apulaisen peilikuva; villis Gustav Dotsista, byysat Filippa K ja kengät Red Shoe
Ted Bakerin ihastuttavia mekkoja, miinus 50%
Ted Bakerin mielettömän ihanat villakangastakit, nekin miinus 50%
Mosh Moshin ihania toppiksia, puoleen hintaan nämäkin!
Modströmin ulsterit, näistäkin miinus -50%
Ja sit Filan kevätuutta alla ja yllä
Billebeinon uusia paitoja
Farkkuja löytyy alesta pilvin pimein!
Tällaisen Filippa K:n bleiserin hankin itselleni, se on niin niin hyvä!
Ja tätä korkealaatuista freesiä Hunkydoryn jumpperia himoitsen – nyt sen sais puoleen hintaan!
Beck Söndergaardilta ovat nämä retrovaikutteiset neuleet – lämmittävät kivasti!


Ps. Postaus ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan kertoilen näistä ihanuuksista ihan vaan omasta innostani 😀

Hyvää sunnuntaita – kohta vielä leffaan – vuorossa on 10 oscarin ehdokas Roma. Onnekseni huomasin, että se menee Bio Engelissä tänään!