Sininen kausi

Mitä yhteistä on Pablo Picassolla ja Stadinaisella? No, sininen kausi tietenkin!

Picasson sininen kausi ajoittui aivan 1900-luvun alkuvuosiin. Stadinaisen sininen kausi puolestaan ajoittui kuluvan viikon alkupäiviin. Muuta yhteistä meillä ei sitten taida ollakaan.

Vuosien 1901 – 04 aikana Picasso maalasi lukuisia sinisävyisiä ja melankolisia teoksia ja vaihe on yksi hänen tunnetuimmistaan. Kerrotaan Picasson surreen ystävänsä itsemurhaa ja tuolloin alkaneen tuottaa synkän melankolisia ja symbolistisia teoksia. Minun sininen kauteni sen sijaan tarkoittaa sitä, että olen viimepäivinä jostain syystä pukeutunut yltäpäältä sinisiin vaatteisiin. Ostinpa jopa uudet siniset avokkaatkin Red Shoesta. Saa nyt sitten nähdä, kauanko tämä sinisyysputki kestää – taustalta puskevat  myös ainaki pinkki, keltainen, punainen ja oranssi vaihe. Niin ja kirjava. Ja beige…

Picasson tapauksessa ajatellaan siis sinisen korostavan surumielisyyttä ja surkeutta, Stadinaisen tapauksessa surumielisyys onneksi ei juuri nyt  ole vahvin mielentila – päinvastoin! Olen levännyt ja rentoutunut onnistuneen Floridan matkan jäljiltä ja odottelen iloisenä tänään alkavaa laivareissua Tukholmaan.

Ei minullalla sitten muuta kerrottavaa nyt ollutkaan, alla todisteita sinisestä minusta.

Kuvat kännykälläni näpsi ystäväni Ulla.

Rotsi: Marella, paitapusero: Malene Birger, housut: Samsoe&Samsoe, nilkkurit: Minna Parikka, avokkaat: Red Shoe, kaulahuivi: Odd Molly

Punavalkoinen bileviikko

Olen leijunut viime viikonlopusta asti jonkinlaisessa puna-valko-kimalle-juhlahumussa!

Humu alkoi edellisenä torstaina punavalkoisen aluksen 7-ruokalajin illallisella ja jatkui Tukholmassa, jossa osallistuin liikuntakärjestöni Friskis&Svettiksen idea-/inspiraatio-/juhlapäiville. Tukholman Globeniin oli kokoontunut yli 3000 friskis-ohjaajaa ja -toimijaa eri puolilta Eurooppaa. Valittavana oli kymmeniä ja kymmeniä erilaisia tunteja, joista jokainen osallistuja sai muokata itselleen sopivan lukujärjestyksen. Fiilis oli aivan sanoinkuvaamaton! Tapahtuman alaotsikkona olikin The great galej, isot bileet – ja herregyy – totta tosiaan!!

Friskiksen ajatus hauskasta, laadukkaasta ja monipuolisesta liikkumisesta toteutuu näissä punavalkoisissa liikuntajuhlissa niin voimakkaana, että ihminen ihan liikuttuu. Tunnelmaa on vaikea oikeastaan edes yrittää kuvailla, toivoisin, että kaikki voisivat sen kokea! Ruotsalaiset ovat vaan niin loistavia massatapahtumien järjestäjiä, että huhuh!

Viikko kuluikin sitten Globenin vaikutteita sulatellessa ja harjoituskipuja hoidellessa kohti seuraavaa punavalkoista biletystä. Oma F&S-seura nimittäin vietti perjantaina pikkujouluja. Osallistujamäärä oli pienempi (!) kuin ed. viikonlopun hurmosjuhlissa, mutta tunnelma oli silti katossa! Siinä tuli samalla nyt korkattua pikkujoulukausi, tästä tää lähtee!

Punainen (kuvassa näyttää melkein oranssilta :o)  housupuku: Tiger of Sweden, glitterpaita Odd Molly, laukku: Beck Söndergaard, kengät: Minna Parikka

Hyvää sunnuntaita!

Syysmaisemissa

Stadin syksy on upea! Stadi ei todellakaan ole pelkkää katukiveä, liikennettä ja saasteita. Helsingin vahvuuksia ovat luonnonläheisyys ja etenkin meri. Nyt syksyllä saamme nauttia upeista ruskan väreistä melkein missä vaan. Stadia ei ole pilattu liian tiiviillä rakentamisella eikä korkeilla pilvenpiirtäjillä. Rakastan tätä kaupunkia!

Tänä vuonna syksy on ollut harvinaisen lämmin. Eilen mittari kipusi 15 asteeseen! Päätimme kaverini Anin kanssa ottaa joitain maisemakuvia Siltasaarenrannassa. Oli hienoa seurata muutamaa onkijaa vähän matkan päässä, ei tosin nähty, tuliko saalista vai ei. Myös sievä sorsapariskunta tuli moikkaamaan.

Aurinko paistoi lämpimästi kuvaussession aikana ja ikuistimme kauniita syysvärejä. Ehdimme juuri lopettaa, kun koko kaupunki peittyi sumuun. Sumu jatkuu edelleen, mutta viikonlopuksi on ymmärtääkseni tulossa taas kaunista ja kirkasta!

Takki: Stylein/UrbanA, housupuku: Tiger of Sweden, paita: Hope, nilkkurit:Minna Parikka

Kuvat ottanut ihana Ani (alla)

img_0819

Hoitoviikko

Tämä viikko on ollut varsinainen hoitoviikko. Olen hoitanut sekä ystävyyssuhteita että ulkoista olemustani . Pidän molempia hoitokategorioita tärkeinä, mutta sanon jo nyt, että jos pitäisi valita, niin valitsisin ehdottomasti ystävyyssuhteet. Kuitenkin, jos mitenkään on mahdollista, niin suosittelen kaikille myös ulkoisen olemuksen hoitamista. Vaikka kyseessä on äkkiseltään ajateltuna jokseenkin turhamaiset hoidot, niin ainakin minä koen vaikutuksen myös sisäisesti. Hoidoissa rentoudun ja rauhoitun, saan jopa otettua päiväunet välillä. Ja mikä sen piristävämpää, kuin nähdä peilistä pikkuisen huolitempi kokonaisuus. Noniin siis;  maanantaina oli kasvohoito, tiistaina kynsihuolto ja keskiviikkona oli vuorossa ripsihuolto.

”Kauneushoitojen” lisäksi olen pitänyt huolta ystävyyssuhteista tavallistakin enemmän. Heti maanantaina tapasin hyviä Friskis&Svettis-ystäviä pizzan ja skumpan merkeissä, keskiviikkona oli G5-tapaaminen samoin illallisen ja skumpan merkeissä. G5:hän on se leidijengi, joka on tapaillut säännöllisesti n. joka toinen kuukausi lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Aiemmin illat vaihtuivat leikiten yöksi ja päättyivät muutenkin vähän missä ja miten sattui. Nykyään käyttäydymme maltillisemmin ja kokoonnumme toistemme luo päivittämään kuulumisia ja nauttimaan kulloisenkin emännän (tai Stockan herkun) valmistamista illallisista.

Eilen oli vuorossa G3-treffit. Meidän kolmen kopla on tuntenut toisensa vuodesta 1963 eli vähän yli 55 vuotta! Aloitimme Ykkösluokan (josta kerroin aiemmassa postauksessa) kaikki samaan aikaan. Triomme – Leila, Ani ja minä – aloitimme säännölliset lounastreffit muutamia vuosia sitten. Useimmiten tapaamme toistemme luona ja minäkin olen saanut kokattua jonkinlaisen aterian. Eilen olikin minun emännöintivuoroni ja tarjosin Kotikokista löytämäni ravunpyrstö-halloumi-pastan. Ja hei, se onnistui!  Jälkiruokaa en viitsinyt valmistaa, vaan hain kinuski-pähkinäkakun Gateausta.

Allaolevissa kuvissa eilisen tunnelmia ja tietty myös päivän outfit.

Vakosamettihousut: Other Stories, laamapaita: Odd Molly, kimono:Gustav/Dots, nilkkurit: Minna Parikka

Ykkösluokan luokkalounas

Muistan, kun nuorempana ihmettelin, miten äitini ja isäni jaksoivat eläkkeelle jäätyään rientää tiuhaan tahtiin omien nuoruudenystäviensä, vanhojen luokkatovereidensa ja opiskelukavereittensa yhteisille lounaille ja tapaamisiin. En silloin ihan välttämättä tajunnut, kuinka antoisaa ruuhkavuosien ja muiden syiden takia sivuun jääneiden nuoruuden ystävyyssuhteiden aktivominen on. Vuosien edetessä olen kuitenkin itsekin alkanut nauttia äärimmäisen paljon juuri tämänkaltaisista kohtaamisista.  Ilmiö taitaa siis olla ikä- ja elämäntilannekysymys – nyt minulla ja ikätovereillani on ainakin periaatteessa mahdollisuus muuhunkin kuin työntekoon ja perheen hoitamiseen ynnä muuhun sellaiseen. Moni minun ikäiseni on jo myös joutunut jättämään jäähyväiset omille vanhemmilleen ja oma aika on lisääntynyt.

Itselleni on kuukauden kohokohdaksi muotoutunut vanhan oppikouluni (juu, kävin koulun ennen peruskoulu-uudistusta!) luokkakavereiden, Ykkösluokan, lounastapaaminen. Me ”ykkösluokkalaiset” olimme tiiviisti samalla luokalla kaikki yhdeksän vuotta. Meidän luokkalaiset otettiin opparin ekalle luokalle jo kansakoulun kolmannelta. Ryhmästä muodostui Ykkösluokka, koska kouluun otettiin myös perinteinen eka luokka kansiksen neljänneltä. Olimme eräänlainen kokeiluluokka ja ehkä siksi pysyimme vielä extra-yhtenäisenä ryhmänä. Pari vuotta sitten päätimme tiivistää tapaamistahtia. Siihen mennessä olimme järjestäneet luokkakokouksia joka viides vuosi, mutta se alkoi tuntua ihan liian harvalta.  Nyt sitten tapaamme lounaan merkeissä kuukausittain – paitsi kesällä – samassa keskustan ravintolassa vaihtelevan kokoisella porukalla. Mukaan tulevat ne, jotka kulloinkin kynnelle kykenevät. Eikä ole mitään väliä, vaikka ois kulunut pitkiäkin aikoja siitä, kun viimeksi on tavattu, juttu jatkuu ihan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tai sanotaanko, että juttu luistaa asiasta kuin asiasta, ilman mitään alkulämmittelyn tarvetta.

Tänään oli syksyn eka tapaaminen kesätauon jälkeen. Kolme tuntia kului ihan hujauksessa. Syyskauden avauksen kunniaksi päätin pukeutua arvokkaasti (!?) pukuun, kas tässä!

Housupuku ja teepaita: Filippa K, kengät: Minna Parikka