Kasaristailaus

Osallistuin viikonloppuna yksiin vuosituhannen parhaimpiin synttärikemuihin. Entinen työkaverini, Petri, oli varannut ravintolan ja kutsunut noin 200 lähintä (!) ystäväänsä kunnon kasaribileisiin. Noissa juhlissa skumppa virtasi, nauru raikasi ja kroppa sai liikkua mielettömän nostalgiamusiikin tahdissa. Stadinainen yllätti itsensä kömpimällä taksiin vasta ennen kahta. Ja sunnuntai menikin sitten aika hiljaisesti 🙂

Dress code oli luonnollisesti 80-luku. Itsehän olen elänyt kasariajan ja pukeutunut aikoinaan varsin tarkkaan aikakauden tyylin mukaisesti. Säästin pitkään joitain laatukappaleita, mutta lukuisten muuttojen yhteydessä olen kuin olenkin hävittänyt kaikki originaalikappaleet. Nykyisestä garderoobista noukin sitten alla olevissa kuvissa näkyvän Gannin silkkimekon, jonka alle vedin Victorias secretin topin. Matsasin pinkeillä sukkiksilla ja kultaisella vyölaukulla. Jalassa Parikan kultanilkkurit. Panostin kunnolla meikkaamiseen, jossa käytin extreemisti kasari-pinkkiä poskissa ja yläluomissa. Kähertelin ja tupeerasin hiukset ja laitoin ajanmukaisen tupsun donitsilla. Hyvin toimi, vaikka täytyy todeta, että stailausystäväni, Irmeli ja Satu, olivat vielä astetta tai pariakin päheämpiä.

Alla muutamia kuvia, näistä välittynee ehkä sekä Stadinaisen ja sen kavereiden teematyyli että vähän myös illan riemukasta tunnelmaa.

Alimmaisessa kollaasissa alh. oik. illan synttärisankari. Onnea Petri!

Ja bonuksena sunnuntain fiiliskuvia sohvalta! Hymy ei niin herkässä…. Mutta kaikki oli sen arvoista!

Hummeria, leffaa ja lisää aurinkoa

Meillä on ollut amerikantädin luona käyntien yhteydessä aina tapana nauttia yhteinen hummeriateria. Aiempina vuosina Leila valmisti ihanan lobsteripäivällisen itse, nykyisin meidät suomenvieraat viedään Red Lobster -ravintolaan. Eilen oli sen herkuttelutilaisuuden aika. Annoksiin kuuluu aina ihan mieletön leipä ja ruokaisa salaatti, joko farmers tai ceasar. Minä otin kuvassa olevan farmarin salaatin. Otimme pääruoka-annoksiin ihanan Mainen (!) hummerin kuorrutetun pyrstön lisäksi erilaisia ravunpyrstöjä, lohta ja kampasimpukoita.

IMG_9238

IMG_9259

IMG_9236

IMG_9263

IMG_9262

IMG_9231

Ennen Red Lobsteria kävimme Leilan ja hänen ystävättärensä Arjan kanssa päiväleffassa. Täällä lähistöllä on sangen perinteinen pieni leffateatteri, jossa aina perjantaisin klo 13 näytetään foreign films. Ulkomaalaisilla leffoilla tarkoitetaan tässä tietenkin muita kuin USA:laisia tuotantoja. Niitä ovat siis sellaiset leffat, jotka myös saavat kilpailla Oscareissa ulkomaalaisten leffojen sarjassa. Yleisö ei ole aina kovinkaan perillä esitettävistä teoksista ja siksi on vallan mainiota, että paikalla on asiantuntija, joka esittelee elokuvan ennen näytöstä. Näytöksen jälkeen elokuvaa avataan lisää ja yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä. Eilen ohjelmassa oli norjalais-pakistanilainen leffa Hva vil folk si (2017, Mitä meistä puhutaan, What Will  People Say). Iram Haqin käsikirjoittama ja ohjaama omakohtaisiin kokemuksiin perustuva leffa oli syvän koskettava ja ajatuksia herättävä kertomus kahden kulttuurin ristiriidassa elävästa nuoresta Nisha-tytöstä. Suosittelen!

Ja sitten hyvän päivän päätteeksi aurinkoa ja taas aurinkoa. Mekko on vanha Nu:n helppo hellemekko.

IMG_9226

IMG_9252fullsizeoutput_109f

Kukkamekkoilua

Heippa täällä uudessa osoitteessa! Onpa tämä jännittävää – löytääköhän kukaan tänne? En ole vielä ehtinyt/osannut siirtää vanhoja postauksia tänne uuteen osoitteeseen – eli niitä voi käydä ihmettelemässä vanhassa osoitteessa . Myös fb-sivuni on muuttunut, muistathan käydä tykkäämässä, jotta et jää paitsi uusista postauksistani.

Aloittelen jatkamalla mekkoteemaan, joka on tuttu aiemmista postauksista . Myös tämä herttainen kukkamekko on ruotsalaisen Ewa i Wallan mallistosta. Se on puuvillaa ja siksi hyvä näin kesähelteillä. Kas tässä:

ps. Vein tänään hurjan satsin vaatteita myyntiin Reloveen, kannattaa käydä katsomassa, siellä on mm. pari päheetä nahkista, joitain Odd Mollyja ja tietty myös jokunen Ewa i Walla lähtee nyt kiertoon.

IMG_3491

 

IMG_3531

IMG_3521

IMG_3497