Haastava konmaritus

Viimeaikoina on konmaritusjuttuja on taas tykitetty joka puolelta tiuhaan tahtiin. Yhtenä syynä juttuihin on varmasti Netflixin sarja, jossa Mari Kondo itse esiintyy ja konmarittaa erilaisia koteja. Minulla ei ole Netflixiä, joten en ole päässyt sarjaa seuraamaan. Sensijaan hankin jo toissavuonna Mari Kondon ensimmäisen bestsellerin ja tein siitä silloin myös postauksen blogiin. No, luin kirjan silloin huomatakseni, ettei minusta ole oikeaoppiseksi konmarittajaksi, vaikka hyviä pointteja kirjassa olikin.

Olen kertonutkin, että muutettuamme Töölööseen, jouduin elämäni suurimman karsintatilanteen eteen. Tämä entinen nuoruudenkotini oli (ja on osittain vieläkin) täynnä tavaraa, jota on kertynyt vuosikymmenten ajalta. Täällä oli/on iso kirjasto, huonekaluja, keräilyesineitä, arkistoja, valokuvia, astioita ym. ym. Paljon sain karsittua ison remontin yhteydessä, mutta vielä pitäisi jaksaa jatkaa. Emme halua asua missään täpötäydessä sukumuseossa.

Olin kuvitellut, että mitä enemmän karsin, sitä helpommaksi hävityshomma käy, että ikäänkuin oppisin luopumaan asioista. Juu, osittain niin on käynytkin, esimerkiksi kirjojen kanssa. Aluksi tuntui hankalalta lahjoittaa kirjoja pois, ajattelin, että luen vielä ton ja ton ja ton – sitten jonakuna päivänä. Mutta hiljalleen tajusin, etten ehkä luekaan, sillä jos ja kun luen, niin varmaan haluan lukea jotain ajankohtaisempaa. Säästän nyt loppujen lopuksi vain taide- ja muita vähän spesiaalimpia teoksia. Suurin osa romskuista, dekkareista, opiskelu- ja runokirjoista saavat lähteä ilahduttamaan uusia lukijoita.

Näidenkin kirjojen on nyt aika siirtyä muihin hyllyihin!

Vaatteita olen karsinut kovalla kädellä viimeksi alkusyksyllä, joten nyt vain järjestän ne kategorioittain ja inventoin samalla. Voihan se olla, että jotain saa lähteä tai siirtyä esimerkiksi tyttärien garderoobeihin. Konmarissa opetetaan viikkaamaan ja järjestämään vaatteet tietyllä tavalla, mutta sellainen ei minulta todellakaan onnistu – saan olla tyytyväinen huomattavasti suuripiirteisempään järjestelyyn. Pääasia, että vaatteet pysyvät kaapeissa ja hyllyillä, eivätkä seilaile tuoleilla, pöydillä tai lattioilla😬. Vanhempieni vaatteet osasin onneksi laittaa kiertoon melkein heti, jäljellä on ainoastaan muutamakymmenetä (!!?) solmiota, kolme frakkia, kolme silinterihattua ja yksi smoking. Ne lähtevät kiertoon tuota pikaa, kunhan keksin mihin ne voi toimittaa. Ehkä Fidaan. Tai yhden silinterin voisin ehkä säilyttää itselläni muistona.

Muistoista puheenollen uskon, että rankin muisto- ja nostalgiatilanne on vielä edessä. Jossain vaiheessa minun täytyy nimittäin siirtyä vanhempieni papereihin, valokuviin, päiväkirjoihin ja muistelmiin ym. sentimentaalisiin kohteisiin. Tiedän jo nyt, että siinä yhteydessä tulen taas tirauttamaan monta kyyneltä. Jonkinlainen arkisto täytyy kyllä säilyttää jälkipolville, mutta mitä valita, kun jälkipolvi ei oikein sekään osaa kertoa, minkälaista materiaalia mahdollisesti tulevaisuudessa osaa arvostaa ja haluaa säilyttää.

Voishan sitä ajatella, että kaikki kama on vaan elotonta materiaa, ja niinhän se onkin, luonnollisesti. Minulla on vaan se ongelma, että koen liiankin voimakkaasti kaikkien tavaroiden kantavan mukanaan jotain tarinaa. Pysähdyn liian usein esineen äärelle pohtimaan sen entistä omistajaa ja kaikkea sitä, mitä esine ja sen omistaja ovat elinkaarensa aikana kokeneet. Arvaahan sen, että aikaa kuluu ja taukoja on otettava…

Mutta nyt on pidettävä pää edes vähän kylmänä ja edettävä asia kerrallaan, kyllä tästäkin selvitään ja lopussa kiitos seisoo, siitä olen varma.

Jouluihminenkö?

Jouluihmisyys on vuosien varrella lähes kokonaan hävinnyt minusta. Muistan vielä ajat, jolloin halusin somistaa koko kodin täyteen joululoistoonsa ja valmistaa jouluruuat itse. Hääräsin ja touhusin pää sauhuten ympäriinsä luodakseni täydellisen joulun. Hössötys on vähentynyt vähitellen, jouluihminen on vaan jotenkin hivuttautunut tiehensä.

Tällä hetkellä olen siinä pisteessä, että haluan päästä joulunajan yli mahdollisimman huomaamattomasti. Toki haluan osallistua erilaisiin pikkujouluihin, somistaa itseäni ja kotiamme juuri sen verran, että joulu on aistittavissa, mutta enää en suostu ottamaan mitään stressiä, paineita tai kiirettä.

Kotini joulusomistus koostuu tänä vuonna muutamista jouluvaloista, lukuisista kynttilöistä ja joulukukista. Otan myös esiin aiemmin hankkimani muutaman jouluisen koristetyynynpäällisen. Itseäni somistelen tarvittaessa aika hölmöillä joulukorviksilla, joita hankin Floridan reissulla. Tosin pikkujouluihin, joululounaille ja glögitilaisuuksiin puen ehdottomasti ylleni kimallusta ja blingblingiä, se on selvä!

Jouluaattona olemme päättäneet olla antamatta lahjoja, mutta kokemuksesta tiedän, että kaikilla on kuitenkin joku pieni symbolinen paketti, siispä minäkin olen jo sopivan pikkuidean iskiessä hankkinut jotain vaatimatonta. Nyt en enää suostu juoksemaan pää kolmantena jalkana vielä jouluaattoaamuna täydentämässä tarjontaa. En todellakaan!!

Jouluaaton vietämme tänä vuonna meillä kotona pienessä piirissä. Olemme jo nyt sopineet, että pöydälle ei tule kinkkua eikä laatikoita. Pitäydymme pienessä kalavalikoimassa – kukaan ei aio saattaa itseään lähellekään ähkyövereitä! Hankin suurmman osan tarjoiluista valmiina Stockan herkusta tai jostain vastaavasta. Tavoitteena on kattaa pöytään ruokaa juuri sen verran, että kaikille riittää, mutta yli ei jää. Emme kukaan halua kuullakaan jouluruuista tms. enää aattoillan jälkeen. Menneitä saavat nyt olla ajat, jolloin rippeitä syötiin vielä loppiaisena 😀

Tuleva sunnuntai on ensimmäinen adventti ja sitä aion viettää sytyttämällä kynttilän adventtikynttelikössäni. Ehkä otamme mukillisen glögiä, saa nähdä.

Mitä ajatuksia sinulla on joulunvietosta?

044