ER, vaaliähky ja jet lag

Kotona taas! Floridanmatka on takana, mutta vielä on puolet henkisestä ja fyysisestä tilasta jossain mannerten välimaastossa, sen verran pökerryttäväksi tämä reissu eskaloitui.

Yhdysvaltojen välivaaleja tuli seurattua yhdysvaltalaisen yksityissairaalan ensiapupolin ja akuuttileikkausosaston odotushuoneissa. Lähisukulainen sai sairauskohtauksen ja sen yhteydessä saimme tutustua/jouduimme tutustumaan ihan kunnolla yhdysvaltalaiseen sairaalatoimintaan. Kaikki oli epätodelliselta; tietty vakavan tilanteen johdosta, mutta myös siksi, että tuntui, kuin olisimme olleet keskellä legendaarista ER (Teho-osasto) -telkkarisarjaa. Odotin erityisesti Geoge Clooneyta ja muita tuttuja kasvoja. Clooney ei ilmestynyt, eikä muutkaan tutut, mutta muuten homma tomi melkein kuin telkkarissa on totuttu näkemään.  Kummallinen fiilis. Leikkaus onnistui, ja saimme siitä tiedon odotushuoneeseen – niinkuin tietty pitikin, jos amerikkalaisiin sarjoihin on uskominen.

Vaalitulos oli osittain oman makuni mukainen, vaikka paremminkin ois voinut mennä.  Helpotus oli kuitenkin se, että vaalipäivään loppuivat ne järkyttävät telkkarimainokset, joissa haukuttiin vastaehdokkaita ilman minkäänlaisia käyöstapoja tai moraalia. Onneksi Suomessa ei ainakaan vielä ole sorruttu moiseen törkyyn.

Suomeen lähdön kynnyksellä  jouduimme jättämään sukulaisen sairaalaan. Onneksi saimme sairaalasta hyvän käsityksen ja luotamme, että hoito toimii. Paikalla on muita sukulaisia, jotka kantavat nyt tukivastuun.

Matkalla kentälle koukkasimme vielä tarkistamassa muutaman beachin ja Tiina pulahti ensimmäistä kertaa reissun aikana jopa mereen. Itse tyydyin kahlaustoimintaan.

Lennot sujuivat loistavasti, yölennolla oli hyvä torkkua ja aika kului nopeasti. Saavuimme lauantai-iltana kotiin, jopa hivenen etuajassa. Nyt on kropassa vielä jetlagin oireita, tänään nukuin yhteen!

Kotona siis ollaan, hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa edelleen. Taidan relata alkuviikon, että jaksan torstaina seuraavalle matkalle, joka suuntaa lähemmäksi, Tukholmaan.

Sairaalan ovessa asekielto, tässä maassa siis tarpeen. Sisällä on vielä kunnon turvatarkastus ja jokainen vierailija joutuu todistamaan henkilöllisyytensä, kertomaan käynnin syyn ja kantamaan kuvallista lupalappua rinnassa vierailun ajan.

USA on ristiriitaisia ajatuksia herättävä äärimmäisyyksien maa. Myös meidän ruokatottumuksemme ja eväämme olivat suhteellisen ristiriitaisia edustaen kahta ääripäätä! Noh, yleensä atriamme kyllä koostuivat enimmäkseen salaateista, vihanneksista  ja broiskusta. Mutta ennen lähtöä repäisimme kunnolla ja vedimme hampparit ja juustokuorrutetut nachot.

Lentoevääksi pakkasimme namua, pikkuleipiä ja suklaarusinoita.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Sukulointia ja sukkulointia

Palmurannoilla vierailu on toisella viikollaan. Tässä on ehditty tutustua Palm Beachin piirukunnan kaupunkeihin ja niiden tarjontaan. Hulppein alue on Palm Beach -kaupunki, jossa sijaitsee mm. rahantuoksuinen Worth Avenue, minua vauraampien ostos- ja ravintolakatu. Jokaisella floridanvisiitillä olen halunnut laahustaa kyseisen kadun päästä päähän, niin myös tällä kerralla. Tämän keikan aikana olemme lisäksi kierrelleet kävellen ja vuokra-autolla ranta-alueilla ihaillen mitä ällistyttävämpiä rakennuksia, tiloja ja venesatamia. Olemme myös käyneet luonnonpuistossa safarilla ja kiivenneet toisen luonnonpuiston lintu-/näköalatorniin. Suuri osa Palmurannikon outleteista ja ostoskeskuksista on niinikään tullut kartoitettua. Aamuisin ja iltaisin olemme olleet tädin talolla ja siellä uima-allas on ollut kovassa käytössä. Hotellin punttisalilla olen vieraillut vain kerran.

Tunnelmat alkavat tiivistyä huomisten välivaalien alla. Demokraatit ja republikaanit käyvät todella tiukkaa taistelua edustajainhuoneen, kongressin ja senaatin vapautuvista edustuspaikoista. Jännittävää!

Tädin alueella on kaunis lampi, jonka rannalla olen muutaman kerran tavannut ison kauniin kirkkaanvihreän iguanan.

Kuvan asu: Samsoe & Samsoe, tennarit Adidas superstar ja laukku Red Shoe.

Kotipalmun alla

Floridanvisiittien myötä olen viimeisen puolen vuoden aikana postataillut jonkin verran palmukuvia. Ne palmut ovat olleet ihan aitoja, eläviä ja oikeissa olosuhteissa kasvavia luontokappaleita. Tänään kuitenkin esittelen teille jotain muuta – nimittäin tekopalmun! Tämä muovipalmu pönöttää kotimme eteisessä sulassa sovussa keisarinajan valtavan peilin ym. sekalaisten huonekalujen ja mattojen lomassa. Vuosien varrella on varmasti käynyt ilmi, että Stadinaisen sisustusmaku on aika boheemi, suhteellisen runsas ja eklektinen. Siispä yks muovipalmu ei varmaankaan haittaa, eihän? No, myönnettäköön, että sisustukset tässä kodissa muuttuvat, kehittyvät ja selkiytyvät vielä varmasti tsiljoona kertaa, eikä kukaan voi tietää, kuinka kauan palmukomistus saa täällä seistä – toistaiseksi kuitenkin.

Palmuteema tulee loppuvuodesta jatkumaan; ensi viikolla lennän taas Floridaan ja joulukuussa olisi tarkoitus viettää viikko Kanarian saarilla.

Näissä kotipalmukuvissa poseeraan Odd Mollyn rotsissa, sammarit on Other Stories-hankinta, jumpperi Filippa K:lta ja ruutubuutsit Minna Parkalta. Kaulahuivi on muuten myös Odd Mollyn valikoimasta.

Hienoa torstaita kaikille ❤

Lähtötunnelmissa

Kolmen viikon sukulointi palmurannikolla on lähenemässä loppuaan. Oleilu on ollut verkkaista, en ole tällä kertaa harrastanut sightseeingiä tai mitään muutakaan turistihommia. Aiemmista postauksista saa esimerkkejä siitä, mihin kahden ensimmäisen viikon päiväni käytin. Tämän viimeisen viikon teema oli senaattori, ”true American hero” John McCainin elämän muistelu ja muistotilaisuuksien seuraaminen telkkarin eri uutiskanavien välityksellä.  Ja tietty presidentti Trumpin edesottamusten ihmettely. Miten ihmeessä pärjään ilman näitä addiktoivia uutiskanavia? Onneksi meillä on CNN, vaikka se onkin eri versio, kuin täällä, mutta jos sieltä sais edes jotain tyydytystä minut kaapanneeseen uutisorjuuteen. Ja lokakuussahan tulen jo takaisin!

Uutisaddioktion tyydytyksen lomassa olen käynyt tädin kanssa lääkärissä ja pienillä ostoksilla. Yhden päivän vietin Boynton beach mallissa, mutta onneksi sielläkään ostoshulluus ei sen kummemmin iskenyt, vaikka nyt joka paikassa on Labour Day -salet. Muutamat hauskat korvikset ostin ja kivoja anime-aiheisia teepaitoja lapsenlapsi-teineille.

En ole kertaakaan tämän reissun aikana käynyt biitsillä tai edes lähijärven ranoilla juoksemassa. Enkä taaskaan saanut aikaiseksi mennä järven rannalla olevaan ulko-gymiin pullistelemaan. Sen verran reipas olen kuitenkin ollut, että olen vetänyt tehokkaan n. tunnin pituisen vesijuoksutreenin altaassa lähes joka päivä. Olen treenin jälkeen ollut nopea palauttamaan itseni treenistä maailman ihanimman jätskin avulla. Suomalainen jätski on ihanaa, mutta meiltä puuttuu mielettömät peanutbuttercup- ym. sen tapaista herkkutyyliä edustavat sortit. Ja onneksi puuttuukin, eihän siitä mitään tulisi.

Nyt siis pakkaamaan ja huomenna kotia kohti.

Ps. Taivaskin itkee lähtöäni, trooppinen myrsky räyhää enkä usko, että teemme mitään muuta kuin pidättelemme sadetta sisällä. Tänään on myös Labour Day ja kaikki virastot ym. ovat kiinni.

Outlet-retki

Lauantaina kävin paikallisessa outletkaupungissa, Palm Beach Outlets. Sisukkaana Stadilaisena päätin tehdä retken ihan yksin, itsenäisesti ja käyttää julkisia kulkuvälineitä. Koska minulla oli koko päivä aikaa eikä kiire mihinkään, en tsekkaillut kaikkien liikennevälineiden aikatauluja kovin tarkkaan. Ajattelin, että mitä väliä, jos joudun jotain vehjettä odottamaan vähän kauemmin, olenhan vapaa turisti. Niinhän siinä kävi, että matkoihin meni yhteensä viisi tuntia, perillä vietin kolme tuntia. Autolla tuo matka kestää vartin. Mutta ei se mitään, näin ja koin ihan hyviä juttuja, tsiigailin paikkoja pysäkkien läheisyydessä ja seurasin ihmisten tomintaa.

Matka alkoi noin kilsan talsimisella paikallisjunan asemalle, junamatka yhden pysäkin ja sitten kiva vanhanajan paikallis-ilmais-trolleydösä jonkin matkaa ja vaihto toiseen. Tätä toista sain odotella melkein tunnin, joten kiertelin hieman West Palm Beachin keskustassa ja ihailin ihanaa art deco-tyyppistä kaupungintaloa ja muuta katunäkymää. Toinen trolley vei minut sitten kierrellen ja kaarrellen outlet-alueelle. Vaikka oli lauantai, siellä oli varsin rauhallista. En ollut minkään pahan ostosvimman riivaama, joten hankintani rajoittuivat kasaan kivoja tuliaisiksi tarkoitettuja t-paitoja ja pariin kivaan puseroon itselleni. Nautin rapeanraikkaan kanasalaatin kuoharin kera paikallisessa kivassa ravintolassa. Siinä ravintolan terassilla rauhassa, sopivassa lämmössä herkkulounaan äärellä, myhäilin itsekseni onnellisena tästä luksushetkestä, joka minulle oli suotu.  Sitten tein vielä pienen kierroksen alueella ja lähdin matkustamaan takaisin tädin kotiin, jonne saavuin kahden ja puolen tunnin matkustelun jälkeen. Kiva päivä!

4AE6C409-BBA3-428B-9A62-94DB143CFF1F

Punainen trolley vasemmassa alakuvassa on paikallisdösä, joka on maksuton ja, joka kiertää kaikki asuinalueet, kiemurtelee pikku- ja isojakatuja. Tämän kyydissä näkee paljon paikallista elämää. Linjoja on kolme; keltainen, vihreä ja sininen. Sininen linja kulkee vain viikonloppuisin ja koukkaa myös Palm Beach Outlets-alueen ohi.

Rauhallista outlet-elämää ja

hyvänolon hetki TooJay’s -terassilla

Päivän kassikimara, t-paita poikineen ja

söpöt Ann Taylor-puserot

Kuuhullu

Luulen olevani ihan vähän kuuhullu. Silloin tällöin käy nimittäin niin, että näen tavallistakin pöhkömpiä unia ja nukun tavallistakin rauhattomammin. Aamulla noustuani tajuan, että on täydenkuun aika. Sen jälkeen yleensä unohdan koko jutun, kunnes sama ”hulluus” toistuu ja toistuu. Kun analysoin tilannetta, huomaan, että kreisit yöt toistuvat aika tasaisin väliajoin.

Toissailtana ihailin täällä Floridan taivaalla lähes täyttä kuuta. Funtsin, että ihan näinä öinä kuu on pullistunut täyteen kokoonsa. Otin muutaman ihanan kuvankin. Sitten viime yönä nukuin hassusti ja näin villejä unia, heräilin ja tunsin hullua levottomuutta enkä sitten kuitenkaan hiffannut, että nythän se kuu oli kasvanut täydeksi. Mitä tämä tarkoittaa? Ehkä sitä, että olen ”tiedostamattani” kuuhullu? Tai jotain, en tiedä, mutta jotain vähän outoa tässä on :D. Onneksi oireeni ovat kuitenkin pysyneet suhteellisen lievinä enkä esimerkisi ole näinä hulluina öinä saanut aikaan mitään peruuttamatonta.

Mitens sinä – tunnistatko kuuhulluutta itsessäsi tai vaikka jossain kotieläimessä?

ec35c73d-bde4-4e9e-bb8e-0fa307e31573

Kempparissa

Ulkomailla ollessa yksi kivoista asioista on tutustua paikalliseen päivittäiseen elämään; ihan perusjuttuihin, elintarvikekauppoihin, julkiseen liikenteeseen ym. Tämänkertaisen reissun agendallahan ei ole nähtävyydet eikä perinteiset matkailukohteet, olen nimenomaan sukuloimassa enkä niinkään turisteeraamassa.

Suomessa en ole ollenkaan innostunut apteekeissa tai tavaratalojen/markettien kemppariosastoilla pyörimisestä, mutta täällä sekin on mielenkiintoista. Olemme muutamia kertoja käyneet hoitamassa tädin reseptiasioita paikallisissa pharmacyissa. Pharmacyt ovat kyllä ihan mielenkiintoisia paikkoja. Reseptilääkeiden saamiseksi on apteekintapainen tiski, niinkuin meidänkin apteekeissa. Mutta sitten kaikki muu – mitä pharmacysta ei saa, sitä ei varmaan tarvitakaan! Käsikaupan farmasia-/terveystuotteet ovat näköjään aina jossain tarjouksessa ja niitä on paljon. Yritin löytää jotain multivitaa ja meinasin seota siinä valikoimien keskellä. Ja sitten kaikki kempparituotteet; meikit, voiteet, purkit ja purnukat. Ja karkit! Ja snacksit! Ja elintarvikkeitakin löytyy ainakin perustarpeisiin. Siivousvälineitä ja elektoniikkaa ja vaatteita … Savukkeita ja alkoholia sieltä ei kuitenkaan saa. Ei mua oikeastaan muu ihmetytä, kuin se, että tällaista apteekin ja supersekatavaraliikkeen sekoitusta kutsutaan pharmacyksi. Jotenkin pharmacy mulle olisi synonyymi apteekille. Mutta itseasiassa tällainen apteekki-käsite, mihin me olemme Suomessa tottuneet, on aika poikkeava – hyvällä tai pahalla, en minä tiedä. Ollaanhan me Suomessakin sitäpaitsi menossa tähän laajennetun valikoiman suuntaan; isoista apteekeista saa jo aika paljon esim. meikkejä ja muita ei-lääketuotteita.

Alla viimekertaisen pharmacy-käynnin saalis, inkl. kuvan yhdeksän taalan byysat!