Kotipalmun alla

Floridanvisiittien myötä olen viimeisen puolen vuoden aikana postataillut jonkin verran palmukuvia. Ne palmut ovat olleet ihan aitoja, eläviä ja oikeissa olosuhteissa kasvavia luontokappaleita. Tänään kuitenkin esittelen teille jotain muuta – nimittäin tekopalmun! Tämä muovipalmu pönöttää kotimme eteisessä sulassa sovussa keisarinajan valtavan peilin ym. sekalaisten huonekalujen ja mattojen lomassa. Vuosien varrella on varmasti käynyt ilmi, että Stadinaisen sisustusmaku on aika boheemi, suhteellisen runsas ja eklektinen. Siispä yks muovipalmu ei varmaankaan haittaa, eihän? No, myönnettäköön, että sisustukset tässä kodissa muuttuvat, kehittyvät ja selkiytyvät vielä varmasti tsiljoona kertaa, eikä kukaan voi tietää, kuinka kauan palmukomistus saa täällä seistä – toistaiseksi kuitenkin.

Palmuteema tulee loppuvuodesta jatkumaan; ensi viikolla lennän taas Floridaan ja joulukuussa olisi tarkoitus viettää viikko Kanarian saarilla.

Näissä kotipalmukuvissa poseeraan Odd Mollyn rotsissa, sammarit on Other Stories-hankinta, jumpperi Filippa K:lta ja ruutubuutsit Minna Parkalta. Kaulahuivi on muuten myös Odd Mollyn valikoimasta.

Hienoa torstaita kaikille ❤

Silkkipaidassa Stadissa sievästi söpöillen

No johan tuli otsikko! Mutta jotain piti tähän keikistelypostaukseen keksiä. Halusin poseerata tämänpäiväisessä silkkipaita-asussani ja viime viikolla hankitussa hatussani. Hankin tämän silkkipaidan jo joitain kuukausia sitten ihan impulsiivisesti (mitenkäs muutenkaan?) Lillystä. Taisi olla sateisempi päivä ja tämä ihminen kaipasi valoa ja väriä ja niitähän tässä paidassa on. Olen saanut paljon positiivista palautetta tästä Anni Carlsson-merkin puserosta juuri sen rohkean, vähän kasarityylisen värityksensä ansiosta. Mitäs tykkäät? Jos tää ei ome pähee, niin mikäs sitten olisi?

Arinkoista loppupäivää sinulle ❤

Paita:Lilly, housut: FilippaK, hattu: MyoMy

Ykkösluokan luokkalounas

Muistan, kun nuorempana ihmettelin, miten äitini ja isäni jaksoivat eläkkeelle jäätyään rientää tiuhaan tahtiin omien nuoruudenystäviensä, vanhojen luokkatovereidensa ja opiskelukavereittensa yhteisille lounaille ja tapaamisiin. En silloin ihan välttämättä tajunnut, kuinka antoisaa ruuhkavuosien ja muiden syiden takia sivuun jääneiden nuoruuden ystävyyssuhteiden aktivominen on. Vuosien edetessä olen kuitenkin itsekin alkanut nauttia äärimmäisen paljon juuri tämänkaltaisista kohtaamisista.  Ilmiö taitaa siis olla ikä- ja elämäntilannekysymys – nyt minulla ja ikätovereillani on ainakin periaatteessa mahdollisuus muuhunkin kuin työntekoon ja perheen hoitamiseen ynnä muuhun sellaiseen. Moni minun ikäiseni on jo myös joutunut jättämään jäähyväiset omille vanhemmilleen ja oma aika on lisääntynyt.

Itselleni on kuukauden kohokohdaksi muotoutunut vanhan oppikouluni (juu, kävin koulun ennen peruskoulu-uudistusta!) luokkakavereiden, Ykkösluokan, lounastapaaminen. Me ”ykkösluokkalaiset” olimme tiiviisti samalla luokalla kaikki yhdeksän vuotta. Meidän luokkalaiset otettiin opparin ekalle luokalle jo kansakoulun kolmannelta. Ryhmästä muodostui Ykkösluokka, koska kouluun otettiin myös perinteinen eka luokka kansiksen neljänneltä. Olimme eräänlainen kokeiluluokka ja ehkä siksi pysyimme vielä extra-yhtenäisenä ryhmänä. Pari vuotta sitten päätimme tiivistää tapaamistahtia. Siihen mennessä olimme järjestäneet luokkakokouksia joka viides vuosi, mutta se alkoi tuntua ihan liian harvalta.  Nyt sitten tapaamme lounaan merkeissä kuukausittain – paitsi kesällä – samassa keskustan ravintolassa vaihtelevan kokoisella porukalla. Mukaan tulevat ne, jotka kulloinkin kynnelle kykenevät. Eikä ole mitään väliä, vaikka ois kulunut pitkiäkin aikoja siitä, kun viimeksi on tavattu, juttu jatkuu ihan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tai sanotaanko, että juttu luistaa asiasta kuin asiasta, ilman mitään alkulämmittelyn tarvetta.

Tänään oli syksyn eka tapaaminen kesätauon jälkeen. Kolme tuntia kului ihan hujauksessa. Syyskauden avauksen kunniaksi päätin pukeutua arvokkaasti (!?) pukuun, kas tässä!

Housupuku ja teepaita: Filippa K, kengät: Minna Parikka