Punavalkoinen bileviikko

Olen leijunut viime viikonlopusta asti jonkinlaisessa puna-valko-kimalle-juhlahumussa!

Humu alkoi edellisenä torstaina punavalkoisen aluksen 7-ruokalajin illallisella ja jatkui Tukholmassa, jossa osallistuin liikuntakärjestöni Friskis&Svettiksen idea-/inspiraatio-/juhlapäiville. Tukholman Globeniin oli kokoontunut yli 3000 friskis-ohjaajaa ja -toimijaa eri puolilta Eurooppaa. Valittavana oli kymmeniä ja kymmeniä erilaisia tunteja, joista jokainen osallistuja sai muokata itselleen sopivan lukujärjestyksen. Fiilis oli aivan sanoinkuvaamaton! Tapahtuman alaotsikkona olikin The great galej, isot bileet – ja herregyy – totta tosiaan!!

Friskiksen ajatus hauskasta, laadukkaasta ja monipuolisesta liikkumisesta toteutuu näissä punavalkoisissa liikuntajuhlissa niin voimakkaana, että ihminen ihan liikuttuu. Tunnelmaa on vaikea oikeastaan edes yrittää kuvailla, toivoisin, että kaikki voisivat sen kokea! Ruotsalaiset ovat vaan niin loistavia massatapahtumien järjestäjiä, että huhuh!

Viikko kuluikin sitten Globenin vaikutteita sulatellessa ja harjoituskipuja hoidellessa kohti seuraavaa punavalkoista biletystä. Oma F&S-seura nimittäin vietti perjantaina pikkujouluja. Osallistujamäärä oli pienempi (!) kuin ed. viikonlopun hurmosjuhlissa, mutta tunnelma oli silti katossa! Siinä tuli samalla nyt korkattua pikkujoulukausi, tästä tää lähtee!

Punainen (kuvassa näyttää melkein oranssilta :o)  housupuku: Tiger of Sweden, glitterpaita Odd Molly, laukku: Beck Söndergaard, kengät: Minna Parikka

Hyvää sunnuntaita!

Kasaristailaus

Osallistuin viikonloppuna yksiin vuosituhannen parhaimpiin synttärikemuihin. Entinen työkaverini, Petri, oli varannut ravintolan ja kutsunut noin 200 lähintä (!) ystäväänsä kunnon kasaribileisiin. Noissa juhlissa skumppa virtasi, nauru raikasi ja kroppa sai liikkua mielettömän nostalgiamusiikin tahdissa. Stadinainen yllätti itsensä kömpimällä taksiin vasta ennen kahta. Ja sunnuntai menikin sitten aika hiljaisesti 🙂

Dress code oli luonnollisesti 80-luku. Itsehän olen elänyt kasariajan ja pukeutunut aikoinaan varsin tarkkaan aikakauden tyylin mukaisesti. Säästin pitkään joitain laatukappaleita, mutta lukuisten muuttojen yhteydessä olen kuin olenkin hävittänyt kaikki originaalikappaleet. Nykyisestä garderoobista noukin sitten alla olevissa kuvissa näkyvän Gannin silkkimekon, jonka alle vedin Victorias secretin topin. Matsasin pinkeillä sukkiksilla ja kultaisella vyölaukulla. Jalassa Parikan kultanilkkurit. Panostin kunnolla meikkaamiseen, jossa käytin extreemisti kasari-pinkkiä poskissa ja yläluomissa. Kähertelin ja tupeerasin hiukset ja laitoin ajanmukaisen tupsun donitsilla. Hyvin toimi, vaikka täytyy todeta, että stailausystäväni, Irmeli ja Satu, olivat vielä astetta tai pariakin päheämpiä.

Alla muutamia kuvia, näistä välittynee ehkä sekä Stadinaisen ja sen kavereiden teematyyli että vähän myös illan riemukasta tunnelmaa.

Alimmaisessa kollaasissa alh. oik. illan synttärisankari. Onnea Petri!

Ja bonuksena sunnuntain fiiliskuvia sohvalta! Hymy ei niin herkässä…. Mutta kaikki oli sen arvoista!

Syysmaisemissa

Stadin syksy on upea! Stadi ei todellakaan ole pelkkää katukiveä, liikennettä ja saasteita. Helsingin vahvuuksia ovat luonnonläheisyys ja etenkin meri. Nyt syksyllä saamme nauttia upeista ruskan väreistä melkein missä vaan. Stadia ei ole pilattu liian tiiviillä rakentamisella eikä korkeilla pilvenpiirtäjillä. Rakastan tätä kaupunkia!

Tänä vuonna syksy on ollut harvinaisen lämmin. Eilen mittari kipusi 15 asteeseen! Päätimme kaverini Anin kanssa ottaa joitain maisemakuvia Siltasaarenrannassa. Oli hienoa seurata muutamaa onkijaa vähän matkan päässä, ei tosin nähty, tuliko saalista vai ei. Myös sievä sorsapariskunta tuli moikkaamaan.

Aurinko paistoi lämpimästi kuvaussession aikana ja ikuistimme kauniita syysvärejä. Ehdimme juuri lopettaa, kun koko kaupunki peittyi sumuun. Sumu jatkuu edelleen, mutta viikonlopuksi on ymmärtääkseni tulossa taas kaunista ja kirkasta!

Takki: Stylein/UrbanA, housupuku: Tiger of Sweden, paita: Hope, nilkkurit:Minna Parikka

Kuvat ottanut ihana Ani (alla)

img_0819

Olohame

Nykyään arvostan pukeutumisessa ennen kaikkea mukavuutta. Menneitä ovat ajat, jolloin kuljin puristavissa kengissä ja vyötäröltä ahdistavissa housuissa/hameessa. En itse asiassa edes ymmärrä miksi olen sellaista kärsimystä nuorempana kestänyt. Ihan pöhköä! Kotona olen sentään aina osannut pukeutua joustaviin oloasuihin ja ottaa iisisti, mutta ihmisten ilmoille mentäessä on usein tullut toinen ääni kelloon. Oma syyhän se on ollut, eihän kukaan siihen ole pakottanut. Paitsi väitän, että esim. naisten kenkien koot loppuivat ennenvanhaan 40:een, eli sit siihen kokoon oli ”pakko” mahtua, jos halusi edes jotenkuten kivat popot. Nykyään onneksi löytyy isompiakin kokoja jopa ihan varteenotettavilta merkeiltä.

Viime viikoisesta Dotsin fashionillasta tuli mukaan ihan ehdoton hame; varsinainen olohame. Sellainen kolttu, jonka voi tyytyväisenä pukea päälle minne ja millloin vain. Stailaamalla ”ylöspäin” korujen ja korkkareiden ym. kanssa asusta saa päheän ja juhlavan vaikka korkean tason illalliselle tai muuhun loistokkaampaan tilaisuuteen. ”Alas” stailaamalla esim. villiksen ja tennareiden kanssa asusta tulee ihanan rento arkioutfit. Eikä missään tilanteessa purista eikä ahdista.

Kuvissa testailin hameen kanssa kaksia eri jalkineita, molemmat kaupungilla pyörimistarkoituksella. Oisko tennarit tähän tarkoitukseen kivemmat, en tiedä…? Pitkävartisten bootsien kanssa uskoisin, että hamonen olisi varsin edukseen, tähän hätään en nyt kuitenkaan ehtinyt mallailla sellaisten kanssa.

Ah, rakastan näitä Filan ronskeja sneakerseja, olen viime aikoina käyttänyt niitä ihan estoitta minkä asun kanssa tahansa.

 

Tässä alla stailattuna jo paremmat päivät nähneiden stretsinilkkureiden kanssa, ihanan mukavat kuitenkin.

Hame: Gustav/Dots, villis: Gustav/Dots, röyhelöpaitis: Hope, stretchnilkkurit: Red Shoe, tennarit: Fila