Flunssaviikon kuulumisia

Tämä viikko on madellut eteenpäin pienen flunssan merkessä. Olen harvoin vilustunut, mutta nyt joku pieni virus pääsi ujuttautumaan tähänkin kroppaan. Voiton puolella ollaan ja tänään menen jo vetämään levytankotreenin Fiskikseen.

Lepäilyn ja voivottelun ohessa olen taas kerran aloittanut kodin järjestelyn. Tai okeastaan en ole aloittanut vaan jatkanut ikuiselta tuntuvaa karsintaproggista. Mehän muutimme tänne täysinäiseen asuntoon vanhempieni poismenon jälkeen ja tavaroiden karsinta on ollut itselleni äärimmäisen tunteellista ja kivuliastakin. Hyvin olen kuitenkin edistynyt, mutta vielä on tekemistä. Kategoria kerrallaan täytyy edetä.

Kuten edellisessä postauksessa annoin ymmärtää, näyttää tämän vuoden teemaksi muotoutua matkailu. Olen päättänyt tarkentaa shoppailukäyttäytymistäni ja kanavoida rajallisia varojani matkusteluun ja muihin elämyksiin. Jonkun kevätuutuuden ajattelin kuitenkin hankkia, tai olen jo hankkinutkin. Ihastuin nimittäin tähän Gannin sievään paitapuseroon kun näin sen Gannin instakuvassa. Uskon, että tästä tulee iloa pitkäksi aikaa.

Lämpöön!

Tänään Stadissa on miinus kakskyt astetta! Siis normitalvisää periaatteessa, ei siinä mitään. Aurinko paistaa ja taivas on kirkas. Mutta silti, jos ei ois pakko, niin en laittaisi nenääni ulos tänään. Tämä tilanne on kai tilapäinen, huomiseksi on jo luvattu leudompaa. En silti halua valittaa, kirkas ja kuulas pakkassää on kuitenkin paljon parempi, kuin pimeä räntäsää – ts. jos näistä pitää valita, niin kyllä aurinkopakkanen on parempi. Ja ilman näitä Suomen sääolosuhteita en varmasti osaisi arvostaa eteläisten matkailukohteiden sääolosuhteita.

Myönnettäköön, että näin iän karttuessa, olen vakavissani alkanut suunnitella viettäväni pidempiä aikoja jossain vähän lämpimämmässä ilmastossa. Jos minulla ei olisi niin paljon rakkaita ihmisiä täällä Pohjolassa, niin ehkä olisinkin jo toteuttanut suunnitelman. Nyt täytyy tyytyä lyhyempiin pyrähdyksiin.

Viime vuonna olin kolme kertaa Floridan auringossa ja kerran Espanjassa. Floridan reissut olivat kylläkin päätarkoitukseltaan sukulointireissuja, olisin matkustanut tätini luo riippumatta siitä, missä hän asuu. Onneksi hän kuitenkin asuu Palm Beachin alueella, sain siinä kaupan päälliseksi nauttia ihanasta säästä, palmuista ja rannoista – hm… shoppailusta puhumattakaan.

Selviän varmasti tämän päiväisestä pakkasesta ajattelemalla maaliskuuksi varaamaani uutta matkaa lämpimämpiin maisemiin. Lisäksi olemme jo nyt varanneet ensi joulun matkan, sekin lämpimään. Vielä kun saisi jonkun lämpöreissun ainakin ensi syksyksi, niin tilanne olisi täydellinen.

En ole mikään rannalla loikoilija, en oikeastaan edes tykkää hiekkarannoista. Sen sijaan nautin altaassa polskuttelusta ja kaikesta ihanasta liikunnasta, jota lämpimillä alueilla voi harrastaa vuoden ympäri. Lisäksi rakastan sitä, että lämmössä ei tarvitse miettiä mitä päälleen laittaa, kevyt mekko, toppi ja hame, uikkarit – niillä pärjää 24//7. Niin paljon helpompaa!

Ennen lämpimään pääsyä täytynee muistella menneitä matkoja, tässä fiilistä Tenskulta.

Mekko on viimekeväiseltä floridanreissulta, Dillard’s -tavaratalosta, merkki Chelsea&Violet.

Pinkkiä ja punaista

Huomenta talvipakkasessa. Tänään ajattelin poseerata yhdessä ehdottomasti mieluisimmista värikombinaatioista. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että punaisen ja pinkin yhdistäminen on vaan niin mageeta. Viime talven ”uniformukseni” muotoutui SamsoeSamsoen pinkit byysat ja Henkkamaukan punainen villakangastakki. Kuljin siinä asussa lähes päivittäin ja sain hämmentävän määrän ylistävää palautetta. Käytin pinkit housut lähes puhki, joten päätin ostaa uudet samanväriset tänä vuonna. Etsin vimmatusti ja vihdoin löysin Sandilta sopivat. Mikä onnenpotku!

Tämän vuoden pakkassäässä on ollut ihana sukeltaa Erdem for HM-mohairjumpperiin – sekin yksi lemppareista ja sangen paljon käytetty – ja kietoutua pinkkiin lämpimään huiviin. Dotsin alesta nappasin Dante6:n muhkean punapilkuilla tehostetun leoturkin. Jalassa seitsemän vuotta vanhat lempparinilkkurit Red Shoesta. Aika pirteä talviasu vaikka itse sanonkin. Ja lämmin – ja mikä parasta; mukava!

Hyvää talvisunnuntaita!

Sukulointia ja sukkulointia

Palmurannoilla vierailu on toisella viikollaan. Tässä on ehditty tutustua Palm Beachin piirukunnan kaupunkeihin ja niiden tarjontaan. Hulppein alue on Palm Beach -kaupunki, jossa sijaitsee mm. rahantuoksuinen Worth Avenue, minua vauraampien ostos- ja ravintolakatu. Jokaisella floridanvisiitillä olen halunnut laahustaa kyseisen kadun päästä päähän, niin myös tällä kerralla. Tämän keikan aikana olemme lisäksi kierrelleet kävellen ja vuokra-autolla ranta-alueilla ihaillen mitä ällistyttävämpiä rakennuksia, tiloja ja venesatamia. Olemme myös käyneet luonnonpuistossa safarilla ja kiivenneet toisen luonnonpuiston lintu-/näköalatorniin. Suuri osa Palmurannikon outleteista ja ostoskeskuksista on niinikään tullut kartoitettua. Aamuisin ja iltaisin olemme olleet tädin talolla ja siellä uima-allas on ollut kovassa käytössä. Hotellin punttisalilla olen vieraillut vain kerran.

Tunnelmat alkavat tiivistyä huomisten välivaalien alla. Demokraatit ja republikaanit käyvät todella tiukkaa taistelua edustajainhuoneen, kongressin ja senaatin vapautuvista edustuspaikoista. Jännittävää!

Tädin alueella on kaunis lampi, jonka rannalla olen muutaman kerran tavannut ison kauniin kirkkaanvihreän iguanan.

Kuvan asu: Samsoe & Samsoe, tennarit Adidas superstar ja laukku Red Shoe.

Hoitoviikko

Tämä viikko on ollut varsinainen hoitoviikko. Olen hoitanut sekä ystävyyssuhteita että ulkoista olemustani . Pidän molempia hoitokategorioita tärkeinä, mutta sanon jo nyt, että jos pitäisi valita, niin valitsisin ehdottomasti ystävyyssuhteet. Kuitenkin, jos mitenkään on mahdollista, niin suosittelen kaikille myös ulkoisen olemuksen hoitamista. Vaikka kyseessä on äkkiseltään ajateltuna jokseenkin turhamaiset hoidot, niin ainakin minä koen vaikutuksen myös sisäisesti. Hoidoissa rentoudun ja rauhoitun, saan jopa otettua päiväunet välillä. Ja mikä sen piristävämpää, kuin nähdä peilistä pikkuisen huolitempi kokonaisuus. Noniin siis;  maanantaina oli kasvohoito, tiistaina kynsihuolto ja keskiviikkona oli vuorossa ripsihuolto.

”Kauneushoitojen” lisäksi olen pitänyt huolta ystävyyssuhteista tavallistakin enemmän. Heti maanantaina tapasin hyviä Friskis&Svettis-ystäviä pizzan ja skumpan merkeissä, keskiviikkona oli G5-tapaaminen samoin illallisen ja skumpan merkeissä. G5:hän on se leidijengi, joka on tapaillut säännöllisesti n. joka toinen kuukausi lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Aiemmin illat vaihtuivat leikiten yöksi ja päättyivät muutenkin vähän missä ja miten sattui. Nykyään käyttäydymme maltillisemmin ja kokoonnumme toistemme luo päivittämään kuulumisia ja nauttimaan kulloisenkin emännän (tai Stockan herkun) valmistamista illallisista.

Eilen oli vuorossa G3-treffit. Meidän kolmen kopla on tuntenut toisensa vuodesta 1963 eli vähän yli 55 vuotta! Aloitimme Ykkösluokan (josta kerroin aiemmassa postauksessa) kaikki samaan aikaan. Triomme – Leila, Ani ja minä – aloitimme säännölliset lounastreffit muutamia vuosia sitten. Useimmiten tapaamme toistemme luona ja minäkin olen saanut kokattua jonkinlaisen aterian. Eilen olikin minun emännöintivuoroni ja tarjosin Kotikokista löytämäni ravunpyrstö-halloumi-pastan. Ja hei, se onnistui!  Jälkiruokaa en viitsinyt valmistaa, vaan hain kinuski-pähkinäkakun Gateausta.

Allaolevissa kuvissa eilisen tunnelmia ja tietty myös päivän outfit.

Vakosamettihousut: Other Stories, laamapaita: Odd Molly, kimono:Gustav/Dots, nilkkurit: Minna Parikka

Silkkipaidassa Stadissa sievästi söpöillen

No johan tuli otsikko! Mutta jotain piti tähän keikistelypostaukseen keksiä. Halusin poseerata tämänpäiväisessä silkkipaita-asussani ja viime viikolla hankitussa hatussani. Hankin tämän silkkipaidan jo joitain kuukausia sitten ihan impulsiivisesti (mitenkäs muutenkaan?) Lillystä. Taisi olla sateisempi päivä ja tämä ihminen kaipasi valoa ja väriä ja niitähän tässä paidassa on. Olen saanut paljon positiivista palautetta tästä Anni Carlsson-merkin puserosta juuri sen rohkean, vähän kasarityylisen värityksensä ansiosta. Mitäs tykkäät? Jos tää ei ome pähee, niin mikäs sitten olisi?

Arinkoista loppupäivää sinulle ❤

Paita:Lilly, housut: FilippaK, hattu: MyoMy

Ykkösluokan luokkalounas

Muistan, kun nuorempana ihmettelin, miten äitini ja isäni jaksoivat eläkkeelle jäätyään rientää tiuhaan tahtiin omien nuoruudenystäviensä, vanhojen luokkatovereidensa ja opiskelukavereittensa yhteisille lounaille ja tapaamisiin. En silloin ihan välttämättä tajunnut, kuinka antoisaa ruuhkavuosien ja muiden syiden takia sivuun jääneiden nuoruuden ystävyyssuhteiden aktivominen on. Vuosien edetessä olen kuitenkin itsekin alkanut nauttia äärimmäisen paljon juuri tämänkaltaisista kohtaamisista.  Ilmiö taitaa siis olla ikä- ja elämäntilannekysymys – nyt minulla ja ikätovereillani on ainakin periaatteessa mahdollisuus muuhunkin kuin työntekoon ja perheen hoitamiseen ynnä muuhun sellaiseen. Moni minun ikäiseni on jo myös joutunut jättämään jäähyväiset omille vanhemmilleen ja oma aika on lisääntynyt.

Itselleni on kuukauden kohokohdaksi muotoutunut vanhan oppikouluni (juu, kävin koulun ennen peruskoulu-uudistusta!) luokkakavereiden, Ykkösluokan, lounastapaaminen. Me ”ykkösluokkalaiset” olimme tiiviisti samalla luokalla kaikki yhdeksän vuotta. Meidän luokkalaiset otettiin opparin ekalle luokalle jo kansakoulun kolmannelta. Ryhmästä muodostui Ykkösluokka, koska kouluun otettiin myös perinteinen eka luokka kansiksen neljänneltä. Olimme eräänlainen kokeiluluokka ja ehkä siksi pysyimme vielä extra-yhtenäisenä ryhmänä. Pari vuotta sitten päätimme tiivistää tapaamistahtia. Siihen mennessä olimme järjestäneet luokkakokouksia joka viides vuosi, mutta se alkoi tuntua ihan liian harvalta.  Nyt sitten tapaamme lounaan merkeissä kuukausittain – paitsi kesällä – samassa keskustan ravintolassa vaihtelevan kokoisella porukalla. Mukaan tulevat ne, jotka kulloinkin kynnelle kykenevät. Eikä ole mitään väliä, vaikka ois kulunut pitkiäkin aikoja siitä, kun viimeksi on tavattu, juttu jatkuu ihan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tai sanotaanko, että juttu luistaa asiasta kuin asiasta, ilman mitään alkulämmittelyn tarvetta.

Tänään oli syksyn eka tapaaminen kesätauon jälkeen. Kolme tuntia kului ihan hujauksessa. Syyskauden avauksen kunniaksi päätin pukeutua arvokkaasti (!?) pukuun, kas tässä!

Housupuku ja teepaita: Filippa K, kengät: Minna Parikka