Hyrsylän Mutkassa

Pääsin lauantaina mukaan Aira Samulinin Hyrylän Mutkaan suuntautuneelle retkelle. Yhdessä noin 40 leidin ja parin miehen kanssa saimme kiertää Saukkolassa sijaisevan tilan alueella ja kuunnella Airan jutustelua elämästään ja Hyrsylän Mutkasta. Aira on todellakin esikuva; kovia kokenut upea nainen, joka on osannut kääntää myös vastoinkäymiset voimavaraksi.

Kotimatkalla pysähdyimme ihmeellisessä elämystavaratalossa Kasvihuoneilmiössä. Sekin oli varsin mielenkiintoinen paikka sekalaisine tavaroineen ja kahviloineen.

Räpsin aikalailla kuvia reissun aikana, ne kertovat molemmista kohteista varmasti enemmän kuin tuhat sanaa. Kamaa on hirveästi, joten tässä vain joitain esimerkkejä.

Hyrsylän Mutkan päärakennus, etualalla Airan isää esittävä veistos.

Pyysin Airaa mun kanssa hattuselfieen, katsokaa, eikö ollakin kuin kaksi marjaa?

Esimerkkejä Hyrsylän Mutkan museoesineistä.

Ja pakkohan mun oli myös ottaa kuvia Airan uuden talon kuntoiluosastosta. Vanhemman tilan viereen on rakennettu Airan älykäs ”vanhuuden talo”, jossa kaikissa ratkaisuissa oli huomioitu ikääntyvän erityistarpeet.

Ja sitten vielä pari kollaasia ällistyttävästä Kasvihuoneilmiöstä.

Auringon huumaama

Olen niin onnellinen! Aurinko paistaa elämässäni sekä ihan konkreettisesti että kuvainnollisesti.

Aurinko on käsittämättömän ihana asia, silloin kun sitä on sopivasti. Tässä yhteydessä lienee turha paneutua lisääntyneen auringonpaisteen ja lämmön negatiivisiin syihin ja vaikutuksiin, tiedostan ne, mutta nyt haluan ihan vaan pinnallisesti hehkuttaa. Se olkoon nyt ihan okey.

Hehkutan etenkin kivaa viime- ja toissaviikkoista Mallorcanmatkaa rakkaassa seurassa ja jatkan hypetystä iloitsemalla Suomeen saapuneesta lämpöaallosta.

Vietin siis viikon pituisen aurinko- ja treeniloman tyttäreni Lindan kanssa Mallorcan Cala d’Orissa. En ole aiemmin ollut mikään etelän pakettimatkailija; viime uudenvuoden tenskunmatka oli ensimmäinen nk. etelänmatka yli kolmeenkymmeneen vuoteen! Lindan kanssa en ole yhteisiä ulkomaanmatkoja (Ruotsia lukuunottamatta) tehnyt sen jälkeen, kun hän oli yhdeksänvuotias nappula. Taisi olla jo aika, hän täyttää syksyllä 41! Olen äärimmäisen onnellinen, että esikoiseni vihdoin suostui matkaseurakseni lähtemään. Ruuhkavuosia elävän kahden teinin äidin aikataulut eivät (eikä halut?) ole mahdollistaneet yhteisiä lomia. Tyttären lomille on useimmiten löytynyt äitiä parempaa seuraa – ihme kyllä. Mutta nyt lopulta saimme järjestettyä sopivan pätkän. Olen siitä älyttömän iloinen ja onnellinen.

Viikko meni hujauksessa hyvässä Sunprime-hotellissa. Treenasimme, otimme aurinkoa, lueskelimme ja kuuntelumme podeja. Ihanaa!

Ihanaa on myös se, että reissun aikana Helsingistä oli kuoriutunut aurinkoinen kesäkaupunki. Palasimme siis aivan kreivin aikaan, ei tullut paluushokkia. Stadilaiset ovat heittäneet toppavällyt yltään ja mahdolliset happamat talvi-ilmeet ovat häipyneet kasvoilta.

Ettei lämpöä kuitenkaan tulisi liikaa, niin lähden vilvoittelemaan Huippuvuorille muutaman viikon kulutta, mutta sitä ennen nautitaan Helsingin kesästä.

ps. koskaan ei voi kuitenkaan olla 100% onnellinen; tämän vuoden lentely aiheuttaa nakertavan lentohäpeän :(. Ytitän nyt kompensoida hiilijalanjälkihaittaani muilla keinoin. Palaan tähän joskus.

Aurinkoista viikonloppua kaverit!

Cala d’Orissa ja sen läheisyydessä on lukuisia kivoja poukamia. Me tosin viihdyimme hyvin ihan hotellin altaalla ja omalla terassilla. Lindan mekko on Odd Mollysta.

Toukokuu

Tulihan se toukokuukin vihdoin! Ihanaa seurata luonnon heräämistä, silmujen aukeamista, nurtsin muuttumista vihreäksi ja jengin muuttumista iloisemmaksi, päivettyneemmäksi ja kevytkenkäisemmäksi.

Kevytkenkäisyydellä en välttämättä viittaa kenenkään heikentyneeseen moraaliin, vaan tarkoitan ihan konkreettisemmin jalkoihin puettaviin kevyempiin kenkiin. Tai oikeastaan kauttaaltaan kevyempään pukeutumiseen.

Käväisin vappuaattona tutkimassa Minna Parikan kesäistä tarjontaa. Aleksin putiikissa oli kovat hulinat kevään kunniaksi; Glitternistin meikkaajat kirkastivat halukkaiden ilmeitä mageilla glittereillä – kimallekasvoilla oli hauskaa poistua pinkin Parikka-pallon ja uusien satiinirusettikorkkareiden kanssa kaupungin säpinään.

Tosin minä en pahemmin vappua viettänyt, jos ei tuota edellämainittua MP-kaupassa käyntiä lasketa. Aattoillan olin tavan mukaan keikkaleskenä, mutta vappupäivän iltana kävimme sentään loistavalla sushi-illallisella.

Vapun jälkeiset kolme päivää vietin Korkeavuorenkadun Maranellossa tuuraamassa vakkarhenkilökuntaa. Sen jälkeen olenkin sitten valmistautunut tänään alkavalle Mallorcan matkalle. Pakkaamisen lisäksi olen käynyt tarpeelliset hoidot ts. kynnet, varpaat ja ripset on huollettu – nyt kelpaa!

Laitan varmasti ainakin instaan (#stadinainenripsu) matkatunnelmia. Ihanaa toukokuuta kaverit!

Keikkareissu

Nyt tulee terkkuja Tukholmasta. Seurasin miehen mukana keikkareissulle pitkästä aikaa. Tai myönnettäköön, että nää laivat ja keikat on kyllä nyt vuosien varrella niin nähty, mutta minulle toimii hyvänä houkuttimena määränpää Tukholma. Saan ikäänkuin lyötyä monta kärpästä yhdellä iskulla; vähän lisäaikaa miehen kanssa, ihan ookoo laivaristeily ja sitten se paras – friskistreenit Stokiksessa. Ja luonnollisesti kiertely skandimuodin mekassa.

Tällä kertaa osallistuin Friskiksen skivstång-tunnille. Oli ihanaa! Sain tankattua endorfiinia niin, että jaksoin tehdä antoisan muotikartoitusrundin Öster- ja Norrmalmeilla. Minulla ei todellakaan ollut tarkoitus eikä tarve tehdä mitään hankintoja, mutta mitens sitten kävikään? Rakastuin NK:n skadimuotiosastolla tanskalaisen Baum und Pferdgartenin hehkuvaan villikseen. Tajusin, että tarvisinkin just sellaisen. Olen mieltynyt punaisen, oranssin ja pinkin yhdistelmiin ja tässä nutussa värit on yhdistetty kivasti. Ihastuin myös ylisuuriin hihoihin ja paksuun puuvillaneulontaan. Tämä neule tullaan takuulla näkemään päälläni tiuhaan tahtiin. Siis hyvin tyytyväinen!

Ihanaa viikonlopun jatkoa, kevät on ihan hollilla 🙂

Sininen kausi

Mitä yhteistä on Pablo Picassolla ja Stadinaisella? No, sininen kausi tietenkin!

Picasson sininen kausi ajoittui aivan 1900-luvun alkuvuosiin. Stadinaisen sininen kausi puolestaan ajoittui kuluvan viikon alkupäiviin. Muuta yhteistä meillä ei sitten taida ollakaan.

Vuosien 1901 – 04 aikana Picasso maalasi lukuisia sinisävyisiä ja melankolisia teoksia ja vaihe on yksi hänen tunnetuimmistaan. Kerrotaan Picasson surreen ystävänsä itsemurhaa ja tuolloin alkaneen tuottaa synkän melankolisia ja symbolistisia teoksia. Minun sininen kauteni sen sijaan tarkoittaa sitä, että olen viimepäivinä jostain syystä pukeutunut yltäpäältä sinisiin vaatteisiin. Ostinpa jopa uudet siniset avokkaatkin Red Shoesta. Saa nyt sitten nähdä, kauanko tämä sinisyysputki kestää – taustalta puskevat  myös ainaki pinkki, keltainen, punainen ja oranssi vaihe. Niin ja kirjava. Ja beige…

Picasson tapauksessa ajatellaan siis sinisen korostavan surumielisyyttä ja surkeutta, Stadinaisen tapauksessa surumielisyys onneksi ei juuri nyt  ole vahvin mielentila – päinvastoin! Olen levännyt ja rentoutunut onnistuneen Floridan matkan jäljiltä ja odottelen iloisenä tänään alkavaa laivareissua Tukholmaan.

Ei minullalla sitten muuta kerrottavaa nyt ollutkaan, alla todisteita sinisestä minusta.

Kuvat kännykälläni näpsi ystäväni Ulla.

Rotsi: Marella, paitapusero: Malene Birger, housut: Samsoe&Samsoe, nilkkurit: Minna Parikka, avokkaat: Red Shoe, kaulahuivi: Odd Molly

Spring break

Long time no see! Johtuu siitä, että olen taas ollut jokusen viikon Atlantin toisella puolen. Tällä kertaa vietin spring breikkiä Floridassa muiden nuorten (!?) kanssa. No, vitsivitsi, en ehkä sentään bilettänyt aitoon kevätlomatyyliin, perusteelliseen bailaamiseen ei Stadinaisen kunto enää riitä!

Sen verran totta tuossa springbreak-jutussa kuitenkin piilee totuuden siementä, että satuimme Miamin South beach-alueelle juuri kovimman biletysloman aikaan. Onneksi meidän hotelli sijaisi vähän rauhallisemmalla kadulla, joskin erittäin keskeisesti vain muutamien minuuttien kavelymatkan päässä beachista.

Vietimme viikon siis South beachilla ja loppuajan Palm beachilla. Tämän reissun tein yhdessä ystäväni Anin kanssa, jolle Pohjois -Amerikan matka oli ensimmäinen. Olimme varanneet kivat hotellit ja etenkin South Beachin Plymouth hotelli oli aivan ihana, suosittelen.

Eihän me kaks eläkeläistä siis tietenkään kovinkaan antaumuksella liitytty springbreikkiläisten iloitteluun paria hassua sattumusta lukuunottamatta :). Sen sijaan kuntoilimme, nautimme auringosta ja söimme hyvin. Luonnollisesti tutustuimme myös Miamin kaupunkiin ja shoppailimme hieman.

Palm beacilla asuimme Fairfield inn by Marriot-hotellissa, joka sekin oli ihan ookoo. Sijainti meren äärellä lähellä beachia oli tosiloistava. Lisäksi hotellista oli vain muutama maili tätini luo, jonka synttäreitä pääsimme viettämään. Vuokrasimme auton ja pääsimme näpärästi hurauttelemaan sinne sun tänne. Näytin Anille tietty outletin, parhaat ostarit ja meitä vauraampien ostoskadun, Worth Avenuen. Lisäksi ajelimme mm. Trumpin kartanon, Mar-a-Lagon ohi.

Lopuksi todettakoon, että vaikka kävimme monessa houkuttevassa putiikissa ja kauppakeskuksessa, en tällä kertaa enää jaksanut ostella melkein mitään. Tuliaisiksi tosin lähti mukaan kasa T-paitoja ja jotkut Lewikset ja itselleni ostin myös pari mustaa T-paitaa ja yhdet farkut. Siinä taisi olla kaikki – hyvä minä!

Nyt totuttelen taas hetken kotioloihin kunnes suuntaan kuukauden kuluttua treenilomalle Mallikselle!

Ihanaa sunnuntaita!

Pohjoismaiden kiertue

Terkkuja Oslosta ja Tukholmasta! Pari viimeistä viikkoa on viuhahtanut ohi lyhyiden kaupunkilomien merkeissä. Ensin lensimme Osloon muutamaksi päiväksi. En muistanutkaan, kuinka kiva kaupunki tämä Norjan kuninkaallinen pääkaupunki on. Majoituimme lähellä Karl Johan -katua, Kansallisteatterin päässä. Sijainti oli ihan paras! Hotellista oli vain muutama sata metriä rantaan, josta kivat näkymät Oslon vuonolle.

Emme olleet asettaneet mitään suuria ohjelmatavoitteita, vaan ajattelimme ottaa päivät vähän miten ne siinä itsestään muotoutuisivat. Ekin tytär asuu Norjassa, joten tietty vietettiin aikaa hänen kanssaan. Ruokailu on aina yksi tärkeimmistä ohjelmanumeroista meidän matkoillamme, niin nytkin. Kuinka ollakaan, molemmat ravintolaillalliset menivät italialaiseen tyyliin. Ensimmäiseksi illaksi olimme jo etukäteen varanneet pöydän minulle suositellusta Ruffino-ravintolasta. Ja hyvä olikin, sillä ravintola oli ihan täynnä, vaikka oli normi-tiistai-ilta. Voin hyvällä omalla tunnolla suositella tätä ristorantea muillekin. Aidon tuntuinen ja makuinen italialainen ruoka oli erinomaista, palvelu ystävällistä ja miljöö viihtyisä.

Toisena iltana saimmekin ilon syödä norjalaisesti Ekin tyttären isäntäperheen luona, mitäs muuta kuin norjalaista lohta eri muodoissaan! Viimeisenä iltana nautimme taas italialaista, tällä kertaa astuimme sisään ihan ilman ennakkotietoa ravintolaan nimeltä Prima Tila, ja ihan priimaa tarjosi tämäkin mesta.

Tukholman reissu olikin vaan päivä Tukholmassa -versio, ja ruokailut tapahtuivat laivalla. Ei valittamista, Vikinglinen ruokapalvelu on sangen hyvää! Stokiksessa kävin treenaamassa Friskiksessä ja kiertelin tutkimassa skandimuodin kevätmallistoja Söderillä ja keskustassa. Matkalta tarttui mukaan laivan Outletista alla esiintyvä SamsoeSamsoen ihana jumpperi; hinta 40 egee!!!

Oslon ja Stokiksen reissujen lisäksi olen ollut jonkun päivän taas kauppa-apulaisena Maranellossa. Se piristää aina, varsinkin kun alet alkavat olla loppusuoralla ja kevätuutta tulee lähes päivittäin.