Kipsattu :/

Heipparallaa!

Täällä istun koneen äärellä ja yritän saada kirjoitettua edes muutaman rivin. Kaksikätinen toiminta takkuaa nyt toden teolla sillä mursin ranteeni muutama päivä sitten! Liian holtittoman kiipeilyn seurauksena tipahdin mullin mallin alas ikkunalaudalta ja jätin vasemman käsivarteni alleni. Kuului raksahdus ja sen jälkeen taju sitten olikin lähteä kammottavan kivun johdosta. Ei auttanut muuta kuin mennä Mehiläiseen sillä seurauksella, että nyt vasen käsivarsi on saanut kauniin punaisen kipsin tuekseen.

Edellisessä postauksessa kerroin alkaneeni tutkia valokuvausta aika tosissani. Viimeiset viikot ovatkin kuluneet vauhdilla tämän uudesti syttyneen intohimoni parissa. Kipsin takia tilanne saa nyt vähän rauhoittua, vaikka kyllähän kuvaus onnistuu myös yksikätisesti – tosin hieman takerrellen.

Ennen kipsiinmenoa käväisin Crazyssä tekemässä koulua varten pienen ryhmäkuvaharjoituksen. Minulla oli onnea mukana – paikalla oli pari iloista ja valokuvauksellista asiakasta Ulvilasta, jotka suostuivat poseeraamaan yhdessä uuden Crazyttaren, Sirpan, kanssa. Putiikin upeat keinoturkit niskaan vaan ja ryhmäkuvat syntyivät melkein itsestään. Niin, enkä ole käsitellyt näitä leidejä ollenkaan missään photoshopissa!

ps. tarviinkohan ton pinkin nutun 🤔?

Hyvää syksyistä viikonloppua, palaan kyllä tänne linjoille vähän tiuhempaan, lupaan sen!

Syksyn kynnyksellä

Kuulun ikäpolveen, jolla kesä oikeasti jatkui elokuun loppuun asti. Koululaisilla oli kolmen kuukauden kesäloma, joka alkoi 1.6. ja päättyi 31.8. Koko se aika vietettiin landella ja matkoilla. Lisäksi tehtiin kotimaan kierroksia vieraillen myös perhetuttujen ja sukulaisten kesäpaikoissa. Ja kun tultiin teini-ikään niin päästiin kielikursseille esim. Englantiin tai jopa, jos oli onnekas kuten minä olin, sukulaisen luokse ulkomaille. Itse pääsin Yhdysvaltoihin asti jo koko kesäksi 1968.

Tänä kesänä on tullut kuluneeksi tasan 50 vuotta historiallisesta kuukävelystä. Mutta ei siinä kaikki; on myös kulunut prikulleen 50 vuotta mun ekoista alkoholikokeiluista (apua!!). Liikaa juomaa tuli nimittäin ihan vahingossa vedettyä Paingtonin kielikurssin yhteydessä järjestetyissä beach partyissa. En tiedä miten on nykyään, mutta silloin 60-70-luvuilla kielikurssit ulkomailla olivat enemmänkin elämäntaidon (erityisesti bailaamisen) harjoittelua. En oikein muista, opinko montakaan (koulussa tarvittavaa) lisäsanaa englantia. Mutta elämästä ja vodka limen ja siiderin sietokyvystäni opin aika lailla. No se siitä ;).

Bailaaminen on lieventynyt noista ajoista, mutta kivat kesät eivät ole loppu. Ja tämäkin kesä jatkuu vielä, ainakin tuonne elokuun loppuun asti. En todellakaa suostu antamaan vielä periksi syksylle! Saan myös pienen pidennyksen kesälle, kun vietän syyskuun ekan viikon Kataloniassa lomaillen!

Tänä kesänä en olekaan reissannut missään pitemmällä, pisin reissu taisi olla pidennetty viikonloppu Visbyhyn. Olin Ruotsissa myös viime viikonlopun, osallistuin virkistävälle valokuvauskurssille Tukholman Fotografiskassa. Tutustuin muuten myös Tallinnan Fotografiskaan muutama viikko sitten tekemälläni päiväreissulla. Suosittelen!!

Blogaaminen on tänä kesänä ollut sangen verkkaista, mutta päivitän instastooreja aika tiiviisti. Jos tekemiseni ja yleensäkin höpsähtänyt elämäni kiinnostaa/virkistää/inspiroi/viihdyttää tms. löydät instapostaukseni @stadinainenripsu

Hienoa kesän jatkoa, puss och kram❤️

Molemmat kuvat ovat viikonlopun fotokurssin salamaharjoituksesta, kurssikaverin Lindan ottamia.

Iisi kesä

Täällä ollaan! En ole hävinnyt mihinkään, kunhan vaan olen relannut Suomen suvessa.

Tänä kesänä pääsin elämäni ensimmäistä kertaa Savonlinnan oopperajuhlille. Ja se oli ihana kokemus. Näimme Sevillan parturin, joka oli toteutettu upeasti. Meikäläinen nautti tietenkin hirveesti myös esityksen mainiosta puvustuksesta, jonka oli kekseliäästi toteuttanut Teemu Muurimäki.

Olin buukannut huoneen Casino Spa -hotellista ja ehdimmekin Ekin kanssa hyödyntää myös hotellin palveluita. Koska sää ei kauheasti suosinut, niin viihdyimme hyvin kuntosalilla ja saunaosastolla. Joo, ja tietty ravintolassa illallisella ja superior-aamiaisella. Ehdimme myös tehdä pari kierrosta Savonlinnan keskustassa ja tutkia esim. Jukka Rintalan näyttelyn sekä Dotsin ja Muotikuun Savonlinnan putiikit.

Yllä esimerkkikuvat Rintalan näyttelystä Savonlinnassa. Esillä oli luomusten lisäksi Rintalan aistikkaita maalauksia.

Visiitin yhteydessä tsekkasimme myös Hotelli Punkaharjun, jossa nautiskelimme pullakahvit ja mä tietty jutskasin lyhyen hetken hotellijohtaja Saimin kanssa. Saimi on todellakin tehnyt suuren työn hotellinsa eteen; ero oli suuri verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, kun kävimme siellä viimeksi.

Yllä otos Ewa i Walla-asuisesta oopperavieraasta Casino Spa Hotellin parvekkeeltamme. Alla Punkaharjun maisemia.

Viime viikon torstaina pistäydyimme Pori Jazzeilla. Yövyimme sukulaisten mökillä Eurajoella edellisen yön ja jatkoimme sieltä Poriin. Onneksemme sää oli jo parantunut ja iltapäivä/ilta sujui poutaisessa ja aika aurinkoisessa säässä. Minähän en paljon mitään musiikista ymmärrä, mutta muusikkomieheni kanssa on kiva pyöriä ja nähdä kuinka hän nauttii. Itse tsekkailen ihmisiä ja ilmiöitä ja otan valokuvia. Stray Catsien setin jälkeen ajoimme suoraan takaisin Stadiin.

Sukulaisten näppärä pikkuauto remontissa ja alla ihana maalaismaisema Eurajoelta.

Alla tyytyväinen jazzaaja (?!) kirkkaassa auringonpaisteessa.

Edellä mainittujen kahden festarin lisäksi olen mm. käynyt landella Nuuksiossa, duunaillut paikkoja kotona ja olenpa ehtinyt tehdä muutaman työpäivän Maranellossakin.

Torstaina suunitelmissa on lähtö viikonloppureissulle Gotlantiin. Ohjelmassa on Visby, Fårö ja paljon treeniä.

Palaillaan!

Värikäs ja tärkeä pride

Pride-viikko päättyi Stadissa upeaan kulkueeseen, jossa kuljettiin suvaitsevaisuuden ja yhtäläisten oikeuksien puolesta. Iloinen, värikäs ja positiivista energiaa pursuava tapahtuma sai ainakin minut aika hyvälle mielelle; paljon kehitystä on tapahtunut tällä saralla Suomessa.

Muistan kirkkaasti ajat (vielä 80-luvulla), kun homoseksuaalisuus luokiteltiin sairaudeksi ja sitä ennen jopa rikokseksi. Käsittämätöntä! Vaikka Suomessa tilanne on viimevuosina mennyt jo parempaan suuntaan, on työsarkaa vielä paljon jäljellä. Ja jos katsotaan koko maailman tilannetta, on surkeea nähdä, kuinka kammottava tilanne tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden suhteen monessa maassa vielä on!!

Päätin tällä kertaa jäädä Aleksin reunalle kuvaamaan tätä tärkeää tilaisuutta. Oli todella antoisaa kuvata jengiä, kun monet jopa asettuivat poseeraamaan kuvattavaksi. Alla siis lisää räpsäyksiä värikkäästä ja tärkeästä kulkueesta!

Sulattelua huippuvuorten jälkeen

Palasimme huippuvuorilta jo parisen viikkoa sitten, mutta en ole saanut päivitettyä tänne yhtikäs mitään. Onneksi sentään olen päivitellyt instaan ja instastooreihin jotain kuulumisia.

Otsikon sulattelu ei viittaa konkreettiseen kylmyydestä palautumiseen – vaikka niinkin voisi matkakohteen ilmasto-olosuhteista päätellä – vaan henkiseen sellaiseen.

Matkaelämys oli sanoinkuvaamaton! Olen niin onnellinen, että tämä Norjaan kuuluva jäämerellä sijaitseva saariryhmä valikoitui kuin vahingossa minun ja lapsenlapsi-teinipoikien matkakohteeksi. Tuntuu, että reissun jälkeen en enää ole ihan sama ihminen. Stadinaisesta kuoriutui jonkinlainen wild-life -persoona. Hm, ehkä sittenkin liioittelen vähän; en ehkä meuhkaisi ihan näin paljon, elleivät esimerkiksi majoitus- ja ruokailupalvelut olis olleet huippuluokkaa.

Hotellimme, Funken Lodge, sijaitsi rinteessä muutaman sadan metrin päässä kylän keskustasta. Jos joskus matkaatte huikeille Huippuvuorille, niin suosittelen majapaikaksi tätä ihanaa hotellia. Persoonallisessa korkeatasoisessa hotellissa toimi kaikki; ihana miljöö, kiva monikansallinen henkilökunta, mieletön aamiainen ja ruoka ylipäätänsä, siistit ja viihtyisät huoneet, joissa hyvät vuoteet jne.

Alla olevassa kuvassa näkymä hotellilta alas Longyearbyenin keskustaan, jossa ehdimme poikien kanssa viettää vain lyhyitä ruokailuhetkiä. Kekustassa on joitain kauppojakin, mutta tällä kertaa Stadinainen ei edes katsonut kauppojen suuntaan.

Laitan tähän postaukseen nyt vain muutaman hätäisesti valitun kuvan, mutta ehkä näistä saa edes vähän vihiä siitä, mitä näimme ja koimme.

Vajaan viikon pituisen lomamme aikana teimme mm. kaksi päivän meriristeilyä, puolen päivän pituisen kevyen luontovaelluksen ja koiravaljakkoajelun.

Laivamatkoilla onnistuimme bongaamaan muiden muassa jääkarhun, mursun ja valaita. Lumiset vuori- ja jäätikkömaisemat olivat henkeäsalpaavat.

Koimme tukikohtamme – Longearbyen – lisäksi kaksi eksoottista kaivoskylää. Laivamatkojen aikana pistäydyimme nimittäin muutaman tunnin laivamatkojen päässä sijaitsevissa Bartensburg- ja Pyramiden- kylissä.

Bartensburgin venäläisomisteinen kaivos on edelleen toiminnassa ja paikkakunnalla väitetää asuvan n. 250 henkilöä. Asukaslukumäärää oli vaikea uskoa, sillä paikka vaikutti äärimmäisen autiolta.

Pyramiden-kylän kaivos oli lakkautettu jo 1993 ja asukkaa olivat jättäneet mestan siltä istumalta. Paikat oli jätetty sikseen, ovet auki ja tavarat paikoilleen. Nykyään Pyramidenissa asuu kai viisi ympärivuotista asukasta, matkailusesonkina muutama enemmän.

Molemmat kylät vaalivat neuvostoajan henkeä ja perintöä ja asukkaat ovat kaikki venäjänkielisiä. Molemmissa kylissä sai esimerkiksi ihmetellä maailman phjoisimpia Lenin-patsaita. Tunnelma oli mielestäni aika epätodellinen…

Olin ennen reissua vaihtanut uuteen kameraan, joten siitäkin syystä näpsin kuvia ihan himona. Tulee kestämään ikuisuuden, ennenkuin saan kuvat järjestykseen. Uskon siis palaavani tähän reissuun vielä jatkossa, uusien upeiden kuvien kera.

Jäähdyttelemään!

Nyt Stadinaisella on vähän matkakuume. Ei näköjään auta, että olen viimeisen vuoden aikana reissannut enemmän kuin vuosiin. Ei ihmekään, sillä nyt sekä kohde että matkaseura ovat molemmat niin poikkeuksellisia, että oksat pois! Olen tainnut jo jossain aiemmassa postauksessa mainitakin, että suuntaan seuraavaksi Huippuvuorille. Mukaan saan lapsenlapsiteinit; juuri peruskoulunsa lopettaneen Luken ja kasille siirtyvän Willen!

Matkakohde syntyi poikien ideasta lähteä jonnekin, missä ois hyvät ja uljaat maisemat ja esimerkkinä he antoivat Norjan vuonot. Mummi halusi tietty sitten olla poikien mieliksi ja niinpä Huippuvuorten matka tuli tilattua. Häpeäkseni myönnän, että vielä tilausvaiheessa kuvittelin tilanneeni reissun jonnekin Norjan rannikolle, sotkin kohteen nähtävästi Lofootteihin (häpeyshäpeys). Hiffasin asian vasta, kun tarkistin lentoaikataulun; Oslosta lennetään vielä kolme tuntia pohjoiseen.

Matkaan sisältyy mm. patikointia, laivaristeilyä, koiravaljakkoajelua. Reissussa meille tulee olemaan mahdollisuus nähdä mm. naaleja, jääkarhuja ja hylkeitä. Säätila Huippuvuorilla on nyt kesäkuun alussa noin 1-3 astetta, onneksi ei kuitenkaan siis pakkasta. Talviromppeissa siellä kuitenkin ollaan, jäämerellä voi olla kylmää ja tuulista. Pääsemme sopivasti näitä huomenna alkavia helteitä pakoon – kerran näinkin päin.

Lähdemme varhain maanantai-aamuna, vielä ehdin kaivaa talvivaatteet ja vaelluskengät jostain komeroiden uumenista!

Sitä ennen kuva viimeviikon Kämpgallerian Garden-fashiontilaisuudesta.

Laukku t-pait ja keltaiset byysat ovat Mallorcan hankintoja, rotsi on Stylein ja tennarit Adidas.

 

Hyrsylän Mutkassa

Pääsin lauantaina mukaan Aira Samulinin Hyrylän Mutkaan suuntautuneelle retkelle. Yhdessä noin 40 leidin ja parin miehen kanssa saimme kiertää Saukkolassa sijaisevan tilan alueella ja kuunnella Airan jutustelua elämästään ja Hyrsylän Mutkasta. Aira on todellakin esikuva; kovia kokenut upea nainen, joka on osannut kääntää myös vastoinkäymiset voimavaraksi.

Kotimatkalla pysähdyimme ihmeellisessä elämystavaratalossa Kasvihuoneilmiössä. Sekin oli varsin mielenkiintoinen paikka sekalaisine tavaroineen ja kahviloineen.

Räpsin aikalailla kuvia reissun aikana, ne kertovat molemmista kohteista varmasti enemmän kuin tuhat sanaa. Kamaa on hirveästi, joten tässä vain joitain esimerkkejä.

Hyrsylän Mutkan päärakennus, etualalla Airan isää esittävä veistos.

Pyysin Airaa mun kanssa hattuselfieen, katsokaa, eikö ollakin kuin kaksi marjaa?

Esimerkkejä Hyrsylän Mutkan museoesineistä.

Ja pakkohan mun oli myös ottaa kuvia Airan uuden talon kuntoiluosastosta. Vanhemman tilan viereen on rakennettu Airan älykäs ”vanhuuden talo”, jossa kaikissa ratkaisuissa oli huomioitu ikääntyvän erityistarpeet.

Ja sitten vielä pari kollaasia ällistyttävästä Kasvihuoneilmiöstä.