Sulattelua huippuvuorten jälkeen

Palasimme huippuvuorilta jo parisen viikkoa sitten, mutta en ole saanut päivitettyä tänne yhtikäs mitään. Onneksi sentään olen päivitellyt instaan ja instastooreihin jotain kuulumisia.

Otsikon sulattelu ei viittaa konkreettiseen kylmyydestä palautumiseen – vaikka niinkin voisi matkakohteen ilmasto-olosuhteista päätellä – vaan henkiseen sellaiseen.

Matkaelämys oli sanoinkuvaamaton! Olen niin onnellinen, että tämä Norjaan kuuluva jäämerellä sijaitseva saariryhmä valikoitui kuin vahingossa minun ja lapsenlapsi-teinipoikien matkakohteeksi. Tuntuu, että reissun jälkeen en enää ole ihan sama ihminen. Stadinaisesta kuoriutui jonkinlainen wild-life -persoona. Hm, ehkä sittenkin liioittelen vähän; en ehkä meuhkaisi ihan näin paljon, elleivät esimerkiksi majoitus- ja ruokailupalvelut olis olleet huippuluokkaa.

Hotellimme, Funken Lodge, sijaitsi rinteessä muutaman sadan metrin päässä kylän keskustasta. Jos joskus matkaatte huikeille Huippuvuorille, niin suosittelen majapaikaksi tätä ihanaa hotellia. Persoonallisessa korkeatasoisessa hotellissa toimi kaikki; ihana miljöö, kiva monikansallinen henkilökunta, mieletön aamiainen ja ruoka ylipäätänsä, siistit ja viihtyisät huoneet, joissa hyvät vuoteet jne.

Alla olevassa kuvassa näkymä hotellilta alas Longyearbyenin keskustaan, jossa ehdimme poikien kanssa viettää vain lyhyitä ruokailuhetkiä. Kekustassa on joitain kauppojakin, mutta tällä kertaa Stadinainen ei edes katsonut kauppojen suuntaan.

Laitan tähän postaukseen nyt vain muutaman hätäisesti valitun kuvan, mutta ehkä näistä saa edes vähän vihiä siitä, mitä näimme ja koimme.

Vajaan viikon pituisen lomamme aikana teimme mm. kaksi päivän meriristeilyä, puolen päivän pituisen kevyen luontovaelluksen ja koiravaljakkoajelun.

Laivamatkoilla onnistuimme bongaamaan muiden muassa jääkarhun, mursun ja valaita. Lumiset vuori- ja jäätikkömaisemat olivat henkeäsalpaavat.

Koimme tukikohtamme – Longearbyen – lisäksi kaksi eksoottista kaivoskylää. Laivamatkojen aikana pistäydyimme nimittäin muutaman tunnin laivamatkojen päässä sijaitsevissa Bartensburg- ja Pyramiden- kylissä.

Bartensburgin venäläisomisteinen kaivos on edelleen toiminnassa ja paikkakunnalla väitetää asuvan n. 250 henkilöä. Asukaslukumäärää oli vaikea uskoa, sillä paikka vaikutti äärimmäisen autiolta.

Pyramiden-kylän kaivos oli lakkautettu jo 1993 ja asukkaa olivat jättäneet mestan siltä istumalta. Paikat oli jätetty sikseen, ovet auki ja tavarat paikoilleen. Nykyään Pyramidenissa asuu kai viisi ympärivuotista asukasta, matkailusesonkina muutama enemmän.

Molemmat kylät vaalivat neuvostoajan henkeä ja perintöä ja asukkaat ovat kaikki venäjänkielisiä. Molemmissa kylissä sai esimerkiksi ihmetellä maailman phjoisimpia Lenin-patsaita. Tunnelma oli mielestäni aika epätodellinen…

Olin ennen reissua vaihtanut uuteen kameraan, joten siitäkin syystä näpsin kuvia ihan himona. Tulee kestämään ikuisuuden, ennenkuin saan kuvat järjestykseen. Uskon siis palaavani tähän reissuun vielä jatkossa, uusien upeiden kuvien kera.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.