Ykkösluokan luokkalounas

Muistan, kun nuorempana ihmettelin, miten äitini ja isäni jaksoivat eläkkeelle jäätyään rientää tiuhaan tahtiin omien nuoruudenystäviensä, vanhojen luokkatovereidensa ja opiskelukavereittensa yhteisille lounaille ja tapaamisiin. En silloin ihan välttämättä tajunnut, kuinka antoisaa ruuhkavuosien ja muiden syiden takia sivuun jääneiden nuoruuden ystävyyssuhteiden aktivominen on. Vuosien edetessä olen kuitenkin itsekin alkanut nauttia äärimmäisen paljon juuri tämänkaltaisista kohtaamisista.  Ilmiö taitaa siis olla ikä- ja elämäntilannekysymys – nyt minulla ja ikätovereillani on ainakin periaatteessa mahdollisuus muuhunkin kuin työntekoon ja perheen hoitamiseen ynnä muuhun sellaiseen. Moni minun ikäiseni on jo myös joutunut jättämään jäähyväiset omille vanhemmilleen ja oma aika on lisääntynyt.

Itselleni on kuukauden kohokohdaksi muotoutunut vanhan oppikouluni (juu, kävin koulun ennen peruskoulu-uudistusta!) luokkakavereiden, Ykkösluokan, lounastapaaminen. Me ”ykkösluokkalaiset” olimme tiiviisti samalla luokalla kaikki yhdeksän vuotta. Meidän luokkalaiset otettiin opparin ekalle luokalle jo kansakoulun kolmannelta. Ryhmästä muodostui Ykkösluokka, koska kouluun otettiin myös perinteinen eka luokka kansiksen neljänneltä. Olimme eräänlainen kokeiluluokka ja ehkä siksi pysyimme vielä extra-yhtenäisenä ryhmänä. Pari vuotta sitten päätimme tiivistää tapaamistahtia. Siihen mennessä olimme järjestäneet luokkakokouksia joka viides vuosi, mutta se alkoi tuntua ihan liian harvalta.  Nyt sitten tapaamme lounaan merkeissä kuukausittain – paitsi kesällä – samassa keskustan ravintolassa vaihtelevan kokoisella porukalla. Mukaan tulevat ne, jotka kulloinkin kynnelle kykenevät. Eikä ole mitään väliä, vaikka ois kulunut pitkiäkin aikoja siitä, kun viimeksi on tavattu, juttu jatkuu ihan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tai sanotaanko, että juttu luistaa asiasta kuin asiasta, ilman mitään alkulämmittelyn tarvetta.

Tänään oli syksyn eka tapaaminen kesätauon jälkeen. Kolme tuntia kului ihan hujauksessa. Syyskauden avauksen kunniaksi päätin pukeutua arvokkaasti (!?) pukuun, kas tässä!

Housupuku ja teepaita: Filippa K, kengät: Minna Parikka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.