Kolmen viikon sukulointi palmurannikolla on lähenemässä loppuaan. Oleilu on ollut verkkaista, en ole tällä kertaa harrastanut sightseeingiä tai mitään muutakaan turistihommia. Aiemmista postauksista saa esimerkkejä siitä, mihin kahden ensimmäisen viikon päiväni käytin. Tämän viimeisen viikon teema oli senaattori, ”true American hero” John McCainin elämän muistelu ja muistotilaisuuksien seuraaminen telkkarin eri uutiskanavien välityksellä.  Ja tietty presidentti Trumpin edesottamusten ihmettely. Miten ihmeessä pärjään ilman näitä addiktoivia uutiskanavia? Onneksi meillä on CNN, vaikka se onkin eri versio, kuin täällä, mutta jos sieltä sais edes jotain tyydytystä minut kaapanneeseen uutisorjuuteen. Ja lokakuussahan tulen jo takaisin!

Uutisaddioktion tyydytyksen lomassa olen käynyt tädin kanssa lääkärissä ja pienillä ostoksilla. Yhden päivän vietin Boynton beach mallissa, mutta onneksi sielläkään ostoshulluus ei sen kummemmin iskenyt, vaikka nyt joka paikassa on Labour Day -salet. Muutamat hauskat korvikset ostin ja kivoja anime-aiheisia teepaitoja lapsenlapsi-teineille.

En ole kertaakaan tämän reissun aikana käynyt biitsillä tai edes lähijärven ranoilla juoksemassa. Enkä taaskaan saanut aikaiseksi mennä järven rannalla olevaan ulko-gymiin pullistelemaan. Sen verran reipas olen kuitenkin ollut, että olen vetänyt tehokkaan n. tunnin pituisen vesijuoksutreenin altaassa lähes joka päivä. Olen treenin jälkeen ollut nopea palauttamaan itseni treenistä maailman ihanimman jätskin avulla. Suomalainen jätski on ihanaa, mutta meiltä puuttuu mielettömät peanutbuttercup- ym. sen tapaista herkkutyyliä edustavat sortit. Ja onneksi puuttuukin, eihän siitä mitään tulisi.

Nyt siis pakkaamaan ja huomenna kotia kohti.

Ps. Taivaskin itkee lähtöäni, trooppinen myrsky räyhää enkä usko, että teemme mitään muuta kuin pidättelemme sadetta sisällä. Tänään on myös Labour Day ja kaikki virastot ym. ovat kiinni.