Meillä on ollut amerikantädin luona käyntien yhteydessä aina tapana nauttia yhteinen hummeriateria. Aiempina vuosina Leila valmisti ihanan lobsteripäivällisen itse, nykyisin meidät suomenvieraat viedään Red Lobster -ravintolaan. Eilen oli sen herkuttelutilaisuuden aika. Annoksiin kuuluu aina ihan mieletön leipä ja ruokaisa salaatti, joko farmers tai ceasar. Minä otin kuvassa olevan farmarin salaatin. Otimme pääruoka-annoksiin ihanan Mainen (!) hummerin kuorrutetun pyrstön lisäksi erilaisia ravunpyrstöjä, lohta ja kampasimpukoita.
Ennen Red Lobsteria kävimme Leilan ja hänen ystävättärensä Arjan kanssa päiväleffassa. Täällä lähistöllä on sangen perinteinen pieni leffateatteri, jossa aina perjantaisin klo 13 näytetään foreign films. Ulkomaalaisilla leffoilla tarkoitetaan tässä tietenkin muita kuin USA:laisia tuotantoja. Niitä ovat siis sellaiset leffat, jotka myös saavat kilpailla Oscareissa ulkomaalaisten leffojen sarjassa. Yleisö ei ole aina kovinkaan perillä esitettävistä teoksista ja siksi on vallan mainiota, että paikalla on asiantuntija, joka esittelee elokuvan ennen näytöstä. Näytöksen jälkeen elokuvaa avataan lisää ja yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä. Eilen ohjelmassa oli norjalais-pakistanilainen leffa Hva vil folk si (2017, Mitä meistä puhutaan, What Will People Say). Iram Haqin käsikirjoittama ja ohjaama omakohtaisiin kokemuksiin perustuva leffa oli syvän koskettava ja ajatuksia herättävä kertomus kahden kulttuurin ristiriidassa elävästa nuoresta Nisha-tytöstä. Suosittelen!
Ja sitten hyvän päivän päätteeksi aurinkoa ja taas aurinkoa. Mekko on vanha Nu:n helppo hellemekko.
